Viimeinen Melbournea

13.9. tiistaiaamuna aloitimme päivän illalla ostamillamme eväillä. Syönnin ja pesujen jälkeen lähdimme kävelemään joen rannalle. Matkan varrella näimme rautatieaseman rakennuksessa Subway saunan. Sisälle emme toki kurkistaneet mutta joitakin sinnekin meni. :) Joenvierusta oli pienoinen pettymys. Meidän puolelta kaupunkia eli keskustan puolelta joenvartta ei ollut oikeastaan hyödynnetty mitenkään. Hiukan ennen kävely-ylikulkusiltaa oli sentään muutama penkki ja roskakori. Toiselle puolen oli rakennettu paljon bisnestaloja joiden alakerrat olivat sitten täynnä ravintoita - eivätkä kovinkaan halvan näköisiä pakkoja! Tuli sellainen tuntu että tavalliset kaupunkilaiset oli unohdettu kokonaan. Adelaidessa ja Singaporessakin joenvarsi oli paljon viihtyisämpi ja entuudestaan tiesimme että se rannikko on paremmin hyödynnetty Sydneyssä ja monessa muussakin paikassa.
Joenrantakierroksen jälkeen meillä oli tarkoitus mennä Rialton torniin joka on Australian korkein rakennus ja siinä on 55 kerrosta. Rakennukseen toki pääsimme sisälle mutta tuonne ylös ei sitten enää päässytkään. En tiedä oliko kyseessä turvallisuus vai mikä mutta kahvilan mies sanoi jotta sinne ei päässyt tavalliset kansalaiset. Harmittavaa - sieltä olisi varmasti ollut hienot näköalat kaupungin yli. Jatkoimme sitten matkaa kaupungille, kävelimme siellä täällä, poikkesimme jälleen Melbournen kantapubissa ja menimme hetkeksi huilaamaan huoneeseen. Muutamien tuntien huilaamisen ja seuraavan päivän suunnittelujen jälkeen lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Tämä on ollut siitä kummallinen kaupunki että sellaiset varsinaiset ravintolat ovat kaikki jossain piilossa, ei ainakaan pääkatujen varsilla, ja pikaruokapaikkoja on kaikkialla! Vieri vieressä kautujen varsilla on hampurilaispaikkoja niin kansainvälisiä kuin paikallisiakin ja Subway löytyy myös joka kadulta. Pizzapaikkoja , jotka myyvät siis paloja lähinnä, on aina myös hampurilaispaikkojen vieressä. Suseja myydään kanssa vaikka missä pikku kioskeissa, näyttävät olevan kovasti suosittuja mutta onhan täällä tietysti todella paljon Japanilaisia ja muitakin aasialaisia. Meillä meni sellainen toista tuntia jälleen kun haimme sopivaa ruokapaikkaa. Kunnon ravintolaa emme löytäneet edelleenkään mutta pizzerian löysimme ja sieltä olisi saanut myös pihviä mutta päädyimme lopulta pizzoihin. Hyviä pizzoja saimmekin ja vatsat tulivat täyteen. Emme lopulta olleet kovin kaukana hotelliltamme joten paluumatkaan ei kauan kulunut.

Hotellissa otin flap topini, kuten täällä sanotaan, ja lähdin ala-aulaan kokeilemaan yhteyden saantia internetiin. Oma koneeni ei taaskaan yhteyttä saanut mutta hotellin koneella pääsin sentään johonkin. Hotellin koneissakin oli vain niin kovat suojaukset tai jotain että en meinannut edes sähköpostiini (hotmail) päästä, enkä varsinkaan faceen. En edes yrittänyt omaan blogiini pääsyä sillä enhän olisi päässyt sinne kuitenkaan kuvia lisäämään jotka ovat omalla koneellani. Kamalan takapajuinen paikka, koitan Sydeyssä uudelleen! :)