Traveller: helmikuuta 2014

Coralin baari

7.2. perjantaina saavuimme illalla jo hämärän laskeuduttua hotelliimme Varaderossa. Sol Sirenas Coral oli kotimme viikon ajan. Melko nopean hotelliin kirjautumisen jälkeen pääsimme huoneeseemme asettautumaan ja vaihtamaan matkavaatteet kevyempiin.

Hotellihuone oli melkoinen pettymys, olin odottanut vähän jotain muuta neljän tähden hotellilta. Aurinkomatkojen antama kolme tähteäkin tuntui liian isolta. En huomannut kuvata huonetta, ehkä alitajuntaisesti en halunnut rumia kuvia.

Mikäkö siinä oli vikana? Se oli kulunut ja vanha mutta eihän sekään olisi haitannut jos olisi ollut siisti ja jotenkin sisustettu. Kaikki huoneessa repsotti, parvekkeen ovi ei mennyt lukkoon kuin turvaketjulla. Vessan lasiovea ei oltu pesty koskaan, eikä suihkua ja ammetta. Peilit oli pyyhkimättä jne. Huoneessa oli kaksi sänkyä ja lipasto jonka päällä oli televisio ja lipaston sisällä jääkaappi. Eteisen puolella oli iso vaatekaappi jossa ovet repsottivat eivätkä pysyneet kiinni mitenkään ja toisaalta olivat turvonneet. Vaatekaapissa oli kuitenkin kassakaappi johon saimme kaikki rahamme yms. sillä hotellissa rahaa ei kovasti kuluisi sillä tämä oli all inclusive-hotelli.

Pienten pesujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme tutustumaan hotelliin ja mielessä tietysti olivat mojitot. Niinpä laskeuduimme ensimmäisestä kerroksestamme katutasoon ja saavuimme aulan vieressä olevaan baariin. Siinä juomia tiskiltä odotellessamme ihan hätkähdin kun joku sanoi vieressä "Moi!". Eräs suomalainen jo viikon paikassa majaillut tuli tervehtimään tulokkaita. Häneltä kyselin miten olivat viihtyneet ja muuten kuulemma ihan hyvin mutta huonetta moitti hänkin. En siis ollut nirppanokka vaan samaa mieltä olivat muutkin!

Saatuamme drinkit istuuduimme ainoille vapaille tuoleille terassilla kahden nuoren kanadalaisen seuraksi. Tosin, vaihdoimme vain tervehdykset eikä muuta seurustelua heidän kanssaan ollut. Kovasti ei keskustella voinutkaan sillä aivan vieressä soitti erilaisia latinalaisrytmejä neljän hengen orkesteri. Ravintolassa olikin joka ilta noin klo 19 - 23 välisenä aikana elävää musiikkia. Mojitojen ja oluiden jälkeen kävelimme hetkemme sisäpihalla ja ensimmäinen iltamme päättyi pitkän lennon takia jo hyvissä ajoin. Ja vaikka ravintolan musiikki kuului huoneeseemme niin se ei yöunia haitannut vaan pikemminkin keinuttia uneen.

parvekenäkymät

8.2. lauantaiaamuna heräsin jo hyvissä ajoin ja melkein säntäsin parvekkeelle katsomaan aurinkoa. Olin niin odottanut auringon paistetta ja varsinkin sen lämpöä! Tuntui aivan ihanalta kun parvekkeelta avautui näkymä palmujen katveeseen ja uima-altaalle (kun merinäköalaa ei kerran ollut), näkyipä yhdestä pienestä kolosta aivan merellekin ja hotellimme käytössä olevaan rantaan asti.

Pukeuduttuamme lähdimme aamiaiselle. Siellä sitä riittikin valikoimaa ja väkeäkin oli,

vaikkakaan tähän aikaan ei vielä ihan täyttä sentään. Löysimme istumapaikat ja haettuamme ruokia ihmettelimme hetken mistä kahvin saa. Samassa pöytään tupsahtikin tarjoilija kyselemään aamun juomatoiveita. Kaikki muut siis otettiin itse mutta kahvi tai tee tuotiin pöytään. Pääsääntöisesti siis näin mutta ruuhka-aikaan haimme kyllä automaatin huomattuamme itse kahvia sillä muuten sitä ei olisi saanut. Olipa ihanaa saada taas tuoretta ananasta pitkästä aikaa, tai siis vuosihan siitä Brasilian reissusta on nyt aikaa jolloin sitä viimeksi tuoreeltaan saimme.

Aamiaisen jälkeen päätimme tutustua hotellialueeseen ja rantaan sekä ympäristöön tarkemmin. Meidän piti myös käydä vaihtamassa rahaa, hakea allaspyyhkeet, käydä varaamassa oppaalta Havannan retki ja viettää muutenkin siis aikaa ihan rennosti.

rantaa riitti

Opas olikin heti aamiaisemme jälkeen hotellin aulassa ja jonoakin oli jo syntynyt joten jäin itsekin jonottamaan vuoroani. Siinä sitten menikin tovi aikaa sillä opas innostui aina välillä kertomaan retkistä jo tarkemmin etukäteen.

Rahanvaihtopiste aukesi yhdeksältä joten ehdimme ennen sitä tutustua hotellialueeseen muuten. Aivan ekaksi kävelimme rantaan katsomaan ja haistelemaan merta. Hiekka oli ihanan valkoista ja meri turkoosi. Tuntui että näissä maisemissa viihdyn.

Hotellialueemme oli laaja sillä se sisälsi niin sanotusti kaksi päärakennusta ja lukuisan määrän erillisiä huoneistoja pienemmissä rakennuksissa. Päärakennukset ovat nimeltään Sirenas ja Coral jotka siis hotellin nimessäkin esiintyvät. Meitä suomalaisia suurin osa majoittui Coralin puolella mutta Sirenaksessakin heitä tuntui olevan. Samalaisilta hotelleilta kuitenkin vaikuttivat aikalailla. Coralilla oli isompi uima-allas ja Sirenaksessa erillinen yökerho, siinä näkyvimmät erot.

Koska Kuuban valuuttaa ei voinut vaihtaa etukäteen niin teimme sen Sirenaksen puolella olevassa rahanvaihtopisteessä. Meillä ei ollut suunnitelmissa mitään isompia ostoksia joten päädyimme vaihtamaan 150 e/ hlö. Raha riitti hyvin ja loppuja jouduin jopa tuhlaamaan lopulta lentokentällä.

Allaspyyhkeistä oli 15 cup:n pantti joten ensin piti respasta hakea rahaa vastaan kuitti jolla sitten sai lunastaa allaspyyhkeen. Pyyhkeitä sai käydä vaihtamassa koska vain uuteen kuitenkin eli samaa ei sentään tarvinnut käyttää kokoajan. Pantin sai sitten lunastaa loman lopussa taas kuitilla pois kun vain muisti säilyttää vastakappaleenkin.

Kävelimme, tutustuimme paikkoihin, istuimme baariin, uimme ja otimme aurinkoa, istuimme taas baariin ja söimmekin jossain välissä. Otimme myös päikkärit ja koska huomasimme että illalla on hotellillamme Salsa-show klo 21.45 niin päätimme jaksaa valvoa myös pidempään. Meikäläinen kun menee tavallisesti jo ilta kymmeneltä nukkumaan niin tuo todellakin tuntuu valvomiselta. Päikkärit kuitenkin auttoivat siihen että väsymystä ei tuntunut vielä shown loputtuakaan.

Vieressä ja alla muutama kuva illan showsta. Kyllä showta kelpasi katsella mutta jostain syystä ei tehnyt yhtään mieli tanssimaan, mutta jos olisi ollut sambashow niin en olisi pystynyt istumaan katsomossa. Menevä ja ammattimaisesti toteutettu show kuitenkin. Tanssijat osasivat asiansa.

Tähän oli kiva päättää ilta, jäi mukava fiilis.

9.2. sunnuntai oli rentoilupäivä kuten pyhäpäivän kuuluukin. Rantakävelyä lukuunottamatta päivä kului lähinnä loikoillen auringossa, uiden, lukien ensimmäisen kirjan loppuun ja aloitettua vielä uudenkin kirjan. Rusketus sai syvyyttä tänään, ei sentään kärähdetty. Seuraavana päivänä päätimme käydä edes Varaderon keskustassa ettei mene ihan laiskotteluksi.

10.2. maanantaina heräsimme aikaisin laiskottelupäivän jälkeen ja heti ennen kasia olimme jo aamiaisella, aamiainen alkoi 7.30 tasan. Aamiaisen jälkeen kävin tarkastamassa oppaalta, jolla oli päivystysaamu, että mistä keskustaan menevä hop on hop off-bussi (hoplopiksi nimesin nämä kaksikerrosbussit) menikään ja suunnilleen samantien lähdimmekin reissuun. Bussimaksu on 5 cup (1 cup = 0.73 e)/päivä eli rajaton matkustus koko päivän kun muisti pitää lipun tallessa. Rahastajat kyllä yrittivät takaisin hotellille tullessa että heittäisimme liput roskiin sillä he olisivat noukkineet ne sieltä ja myyneet uudelleen. Olishan sitä tietty voinut repiäkin sen lipun sinne roskiin mutta me pidimme liput kylmästi itsellä ja heitimme vasta huonessa roskiin.

Keskustassa hyppäsimme bussista ihan summamutikassa ja jatkoimme jalan. Kävellen näkee aina enemmän. Seuraavassa kuvia mitä kaikkea keskustassa tuli vastaan.

krääsä- ja käsityökoju

yksi huonokuntoisimmista oldmobileista

taulukoju

Skoda

ei taida esittelyjä kaivata...

Kaikenlaisten kojujen lisäksi keskustasta löytyi jonkin verran kauppoja jopa "ostoskeskuksia" kaksi, joista toisessa kävimmekin löytämättä mitään. Ravintoloita ja baareja toki oli myös ja tokihan keskustan alueellakin hotelleita löytyi. Eniten koko reissulla kuvasimme lukuisia upeita vanhoja jenkkiautoja joista suurin osa oli taksikäytössä ja turistien suosiossa näytti olevan varsinkin avomallit. Laitan autoista enemmän kuvia blogin loppuun.

nahkatöitä

Minulla ei ole aavistustakaan mikä tarina liittyy siihen että täällä oli myös The Beatles-ravintola. Se ei kuitenkaan ollut auki tällä eikä toisellakaan kerralla kun keskustassa kävimme joten taisi olla ihan iltabilepaikkana.

Tällä reissulla ja hotellin kaupassa käydessämme tuli selväksi kuitenkin että jos täällä joku on halpaa niin rommi! Shampoopullo maksoi esimerkiksi 4.85 cup ja 3.35 cl rommipullo 3.10 cup. Eipä ihme että ihmiset Havannassa saattaisit kuulemma kerjätä saippuaa. Lentokentältä myöhemmin ostamani Toblerone-rasia maksoi melkein 35 cup!

Keskustakierroksella huomasi kyllä että käsitöitä kaupattiin joka kojussa ja niitä kuulemma pidetäänkin täällä kovasti arvossa. Se on hienoa, itse pidän myös käsitöitä arvossa ja surettaa että Suomessa näin ei enää oikein ole. Alla olevassa kuvassa näkee myös hyvin tehtyä kierrätyskäsityötä. Monet ystävistäni kun kierrättävät tölkkien klipsuja niin tässä olisi sitten seuraavaa haastetta heille. Vinkiksi vain!

käsityötä ja kierrätystä

Jokusien tuntien jälkeen hyppäsimme uudelleen hoploppiin ja hurautimme hotellille, jonne kyllä tarkemmin katseltua olisi hyvin voinut kävelläkin. Matkaa ei ollut kuin muutama kilsa mutta tokihan se auringon paahtaessa oli helpompaa bussilla hurauttaa.

Suunnistimme altaalle jälleen hotelliin saavuttuamme ja loppupäivä kului rentoilessa sekä seuraavan päivän Havannan reissua odotellessa.

11.2. tiistai koitti ja meillä oli ainoan kerran lomalla kello herättämässä. Nyt ei kuitenkaan edes nukuttanut kun kello soi vaan heti pomppasimme pirteänä suihkuun ja katselemaan heti seitsemältä aamupalaa snack-baarista joka lupasi olevansa auki 24 h/vrk. Aukihan se oli ja kinkku-juustovoileivät olivat ainoat mitä sieltä syömiseksi herui cappucinojen kanssa. No, meillä oli taktiikkana että heti klo 7.30 hakisimme ruokaravintolasta jotain mukaan ja hörppäisimme mehut samalla. Näin teimmekin ja lähdimme pysäkille jossa oli määrä olla klo 7.50. Meitä olikin bussillinen porukkaa lähdössä meidän hotellistamme joten muualta ei väkeä tarvinnut noukkia enää mukaan.

näköalapaikka

Ensimmäinen pysähdypaikkamme oli noin tunnin ajon jälkeen lähellä Mazanzasin kaupunkia joka näytti olevan kohtuullisen kokoinen kaupunki kun siitä läpi ajoimme. Täällä pysähdyspaikaltamme oli upeat näköalat ja tokihan täälläkin musikantteja löytyi. He virittelivät soittimensa kun saavuimme, olimme nimittäin ensimmäinen turistibussi sille aamulle joka paikalle tuli. Joimme limua, kiertelimme ja ihastelimme jälleen autoja parkkipaikalla. Vielä noin tunti ja olisimme Havannassa.

jos jonkin väristä biiliä

Havannassa lähes ensimmäinen näkemämme asia oli yläkuvassa oleva Kristuspatsas. Opas sanoi että lähes kopio Rion patsaasta mutta eihän tuo nyt ole lähellekkään samanlainen!

Bussi jätti meidät vanhan kaupungin laitamille lähelle jokea ja jatkoimme matkaa jalkaisin. Seuraavassa saattekin nauttia kuvia Havannan vanhasta kaupungista.

Lähes ensimmäisen kujan yhdestä oviaukosta kurkisteli meitä riikinkukko mutta ei suostunut levittämään sulkiaan näytille.

Suomen syntyisen ruotsalaisen aatelisnaisen vanhaan asuintaloon, jossa oli asunut Havannassa 1851, oli lyöty muistomerkki hänen siellä asumisestaan. Mitään merkittävää ei nainen lienee ollut kuitenkaan tehnyt, ainakaan oppaan mukaan. Olihan minun tutkittava sitten että kuka hän oli naisiaan ja kirjailijahan hän oli! Ei tainnut opas olla kiinnostunut kirjallisuudesta. Tietoa Fredrica Bremeristä .

turuilla ja toreilla...

"maksulliset naiset"

arkkitehtuuria

hiekkapuhallettu seinä

käytöstä poistettu postilaatikko

sikarimammat

Hemingway asui tässä hotellissa

katukuvaa

Kuten kuvista näkyy, kyllä tuolla aikansa saa kulumaan, varsinkin jos poikkeilee kauppoihin ja kuppiloihin. Me liikkuimme aika tiiviisti ensin ryhmässä ja lounaan jälkeen oli kaksi tuntia vapaata kiertelyä. Lounaan nautimme tuossa alakuvassa olevassa keltaisessa talossa. Kaksi tuntinen vanhassa kaupungissa oli aika vähän. Kiertelimme eri katuja kuin oppaan kanssa ja pääsimme näin ns. tavallisten ihmisten kotikaduille. Ne poikkesivat vähän turistikujista sillä niillä oli vähemmän kauppoja, olivat siivottu huonommin ja talot olivat ränsistyneempiä. Joka tapauksessa se kaupungin asukkaiden elämä oli siellä!

Lounaan ja vaapa-ajan jälkeen jatkoimme kiertoajelua vähän muualla Havannassa ja seuraavassa kuvia sieltä.

Ajelimme vallankumousaukiolle ja näimme siinä matkalla muutakin kaupunkia mutta liikkuvassa bussista oli huono ottaa pokkarilla kuvia joten jätin väliin. Niinpä ensimmäiset kuvat vasta täältä isolta tyhjältä aukiolta jossa oli vain jokunen turisti katsomma Che Guevaran ja vallankumouksen muistomerkkejä. Eli otimme pakkolliset valokuvat ja sitten matkamme jatkui kohti Nacional-hotellia.

Mojitoa meni

Täällä Nacionalin tähtien galleriassa saa kuulemma maailman parhaat Mojitot joten olihan niitä maistettava!

Tähtien galleria oli täynnä menneiden vuosien tähtien kuvia ja nimiä eli ketkä kaikki hotellissa olivat käyneet niin heidät oli myös seinille sekä kattoihin ikuistettu. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy yhden vuosikymmenen tähdet, jokaisesta vuosikymmenestä oli omat taulut.

Kyllä siellä vaikka ketä olikin käynyt! Alakuvassa galleriabaarin takaseinä.

Tämän vierailun jälkeen bussimme kääntyy takaisin kohti Varaderoa. Paluumatkalla pysähdyimme jälleen kerran tauolle, nyt eri paikassa kuin tullessa. Siitä paikasta ei ole minulla kuvaa mutta sen voin sanoa että siellä oli maailman parhaimmat Pinacoladat! Sen sai rommilla tai ilman ja rommin sai lisätä juomaan oman maun mukaan.

Seuraavassa vielä kuvia Havannalaisista taideteoksista joita bongailin pitkin vanhaa kaupunkia.

Allaolevan kaltaisia laattoja on monessa maassa ja kaupungissa mutta aina ne vain ilahduttavat meikäläisen silmää jotenkin. Siksi jälleen tällainen kuva, taidettahan tämäkin.

upeat mietiskelijät, eikö totta?

perinteisempää

erään hotellin "portieeri"

aika veikeä!

erään hotellin aulassa

Aika mielenkiintoisia eikös vain? Sanoisin myös ilmaviksi osaa näistä. :) Ovat jotenkin ilo silmälle.

Varaderoon ja hotelliin palattuamme kävimme kevyellä päivällisellä ja sen jälkeen nautimme muutamat drinkit baarissa. Tiistai oli ollut mitä mainioin, harmitti hiukan että emme olleet Havannassa useampaa päivää, tai vaikka koko lomaa!

12.-13.2. eli keskiviikko ja torstai menivät alkuloman kaltaiseen malliin rennosti ottamalla. Keskiviikko oli tuulinen päivä ja satelikin hiukan jossain välissä vähän, ei kuitenkaan niin että olisi kovasti haitannut. Torstaina kävimme uudelleen keskustassa hiukan tuliaisostoksilla ja muutenkin vain pyörimässä. Silloinkin oli vielä tuulista ja altaalla meinasi paleltua, ainakin minä. Rannalla oli kuitenkin ihana käydä katsomassa vähän tyrskyjä. Eivät ne kovin isoiksi nousseet kuitenkaan, surffareiden mielestä varmaan ihan lällyt.

14.2. perjantaina ja Ystävänpäivänä meillä olikin sitten edessä pakkaaminen ja kotiin lähtö. Huoneet tuli luovuttaa klo 12 ja meidät haettiin bussilla hotellista klo 16. Vietimme tuon neljä tuntia ottaen vielä aurinkoa altaalla ja uiden sekä palauttamalla allaspyyhkeet ja Sirenan puolelta lainatut kirjat sinne. Lounaankin ehdimme nauttia kaikessa rauhassa sekä päiväkahvit siihen päälle. Neljä tuntia ei ollut mikään ongelma, varsinkaan kun vaikka huone oli luovutettu niin rannekkeet sai edelleen pitää eikä mistään siis edelleenkään tarvinnut maksaa. Lounaalta lähtiessäni annoin myös tarjoilijalle tipit viikon tarjoiluista, saman tein baarin tarjoilijalle sekä aamupalalla jo ihanalle omeletin paistajalle. Tämä omeletin paistaja jäi henkilökunnasta parhaiten mieleen sillä hän oli aina iloinen, jotenkin sydämellinen ja sainhan minä häneltä myös muistoksi avaimenperämarakassin.

Lomamme loppui siis Varaderossa Valentinuksen päivään mutta kotimaassa olimme vasta lauantaina. Lento lähti kokolailla ajallaan ja olimme Helsingissä hiukan etuajassa myötäisten tuulten ansiosta. Vaikka kapteeni varoitteli pahoista turbulensseista ei kovin pahoja kuitenkaan lopulta ollut ja jopa ruokailujen ajat sujuivat rauhallisesti vaikka yleensä aina silloin ryttyyttää. Olen huono nukkumaan koneessa ja niinpä minun yölentoni sujui lueskellen, musiikkia kuunnellen sekä pelaten erilaisia taitopelejä viihdeohjelmalla. Elokuvia ei huvittanut nyt katsella kun löytänyt sieltä mitään mieleistä. Tulomatkallakin olin katsellut vain yhden leffan, ja tulomatka kesti kaksi tuntia kauemmin kuin paluu.

Tähän loppuun vielä niitä kuvia autoista ja muistakin kulkuneuvoista niin siinähän se loma sitten oli!