50

Sunnuntaina ja maanantaina otimme rennosti. Pieniä kävelyjä, rantaelämää, allaselämää, pubielämää, pientä shoppailua ja sellaista - chillailua. :D Kaikkea mitä rentoon lomailuun kuuluu! Tiistaina kävimme sentään paikallisessa museossa ihmettelemässä aboriginaalien taidetta sekä hurrikaani Tracyn aiheuttamia tuhoja 1974 joulupäivänä. Oli siellä myös muutamia veneitä jostain menneltä vuosilta mutta ehdottomasti vaikuttavinta siellä oli tuo Tracyn aiheuttamien tuhojen kuvaus niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Aboriginaalien taidettakin oli aika vähän tuossa museossa. Kummasti vain sielläkin aikaa menii. :)

Nyt keskiviikkona on menty minun ehdoillani sillä tänään tuli 50-v. täyteen! Kakku-kahveja ei olla juotu mutta skumppaa ja muuta hyvää. :) Sain synttärilahjaksi mieheltä rannekorun jonka itse valitsin. :) Mitään kovin yllätyksellistä siis ei tapahtunut jos siksi ei lasketa laulun yritystä heti aamulla! :D

Litchfieldin kansallispuisto

Herättiin 24.9. lauantaiaamuna 5.30 ja 6 olimme aamupalalla joka edelleen on siis sama kuin eka päivänä. 7 olimme valmiina tienvarressa, ja yksi toinenkin pariskunta hotellistamme oli samalle retkelle lähdössä, mutta bussi tuli lopulta sitten 7.20. Meitä retkeläisiä oli laskujeni mukaan 19 ja koska bussi oli täyspitkä niin tilaa kyllä oli kivasti. Porukkamme oli pääasiassa vanhempaa väkeä, yksi pari oli aasiasta jostain ja me ainoat skandinaavit. Muut olivat joko ausseja tai englantilaisia.

Ajelimme 1 h 45 min ennen ensimmäistä pysähdystä joka sekin oli ihan tauko. Nautimme jääkahvit tauolla ja ihastelimme punaisen karua maisemaa. Kauan sen jälkeen ei mennytkään kun saavuimme Australian pienimpään kaupunkiin Batcheloriin (mainostivat itseään pienimmäksi). Kaupunki oli todellakin pieni vain periaattessa ostoskeskuksen kokoinen. :) Edes kyläksi sitä ei olisi mielestäni kunnolla voinut kutsua mutta hieno linna siellä oli! ;P

Tämän nähtävyyden jälkeen (jossa ei siis edes pysähdytty) jatkoimme termiittivuorille eli vaikka matkamme aikana näimme lukuisia termiittivuoria (minusta ne oli pilvenpiirtäjiä malliltaan) niin nyt saavuimme magneettisille termiittivuorille. Nämä ovat jotenkin rakennettu ilmansuuntien mukaan ja ovat hiukan erimallisiakin kuin normaalit "keot". Katsokaa vaikka kuvista kuin virtaviivaisesti nämä on tehty termiittien toimesta!

Mittasimme maantien mukaisesti että niitä oli ainakin kilometrin pituisella matkalla todella paljon. Nämä erosivat myös normaaleista termiittipilvenpiirtäjistä siten että näillä ei ollut maanalaisia tunneleita tuhansittain kuten normeilla. Oli ne kaikki kivikasat (kiveltä ne nimittäin tuntuivat) todella omituisia. :o

Ensimmäinen putous oli Florence ja sinne oli 135 askelmaa rappuja alaspäin että pääsi putouksen allaolevaan altaaseen uimaan. Ylemmäksi oli tehty näköalapaikka josta näki putoukset sai kuvata mutta kannatti kyllä käydä alhaalla ja uimassakin ihanan virkistävässä vedessä. Reilun tunnin pysähdys oli putouksella ja sitten jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten lounastauko. Meitin retkeen kuului tämä picnic-lounas ja jälkiruoaksi oli kahvi tai tee. Lounas koostui erilaisista salaateista sekä paahtoleivästä (ei paahtomahdollisuutta) ja muutamista erilaisista lihaleikkeleistä. Salaatin kastikkeita ei täällä ole ollut oikein missään vain perinteinen tylsä viinietikka-öljy. Lounaspaikka mainosti maailman parasta kotitekoista mangojuustokakkua (joka maksoi 6.50 aud/pala) ja niitähän oli maistettava sitten kahvin kanssa. Itse en olisi arvosanaa allekirjoittanut ihan noin hyväksi sillä oli aivan liian makea ja rasvainen minun makuuni - kaloreita tuli varmaan miljoona mutta eihän se haitannut kun pääruoka oli ollut salaattia ja ilman kastikettakin. :P :)

Lounaan jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli Wangi falls. Täällä oli jo suorastaan laumoittain turisteja uimassa altaassa vaikka sen vierellä pieni krokotiilivaroituskin oli. Tosin siinä sanottiin että allas on uimiselta suljettu silloin kuin krokotiilivaara on suuri. Nyt se ei siis ollut suuri! :) Tuossa altaassa oli myös mukava uiskennella ja siitä sai jälleen kivan viilennyksen tässä kuumassa +33 asteen ilmastossa. Tämän uintireissun jälkeen vaihdoin jo simmarit jalasta ja laitoin toisen paidankin jotta olisi taas hiukan freesimpi olo. :)

Viimeisin ja korkein vesiputous oli Tolmer falls. Sen altaalle olisikin ollut hiukkasen pisempi matka mennä joten sinne ei kuskikaan kehoittanut menemään. Kävelimme ainoastaan 800 m päähän näköalapaikalle ja upeat näköalat sieltä olivatkin niin vesiputoukselle kuin kansallispuistoon muutenkin. Oli ollut kiva idea lähteä tälle reissulle! :)

Vaikka reissussa ei paljon kävelty niin tuntui silti että väsytti melkoisesti kun olimme takaisin hotellissamme hiukan ennen klo 18 ja pimeää. Kävimme lähipubissamme syömässä ja ottamassa yhdet. Siellä olikin ilo ylimillään sillä paikallinen naisten krikettijoukkue oli voittanut jossain turnauksessa kultaa ja koko joukkue sekä kaikki kaverit olivat heitä siellä juhlimassa. :) Meno oli melkoinen ja ilta oli vasta alkamassa, bändikin viritteli vasta soittimiaan. Me emme jääneet kuitenkaan enää bändiä kuuntelemaan mutta laulu kuului kyllä huoneeseemmekin illalla kun piti ikkunaa auki. :)

Laguunia ja muuta kivaa

Perjantaiaamuna koitimme nukkua pidempään mutta eihän siitä taas mitään tullut. On se kumma ettei osaa aamusta nukkua mutta iltapäivällä on kiva ottaa päikkärit! :) Pesin taas koneellisen pyykkiä aamupalan jälkeen ja kuivauksena aikana kävimme kävelyllä. Kun pyykit saatiin pois ja käytiin uimassa niin päätimme taas lähteä kävelylle. Nyt lähdimme kävelemään keskustasta pois päin ja katselemaan mitä sieltä löytyisi. Ensin löysimme hauskan elokuvateatterin; se oli nimittäin aurinkotuolielokuvateatteri. :)

Seuraavaksi löysimme ihanan laguunin jonka rannalle oli tehty uimala ja rannasta oli osa rajattu niin että sinne ei uimalla pääse ainakaan isommat elukat (krokot, hait yms). Hiukan harmitti että ei ollut simmarit mukana koska lämpötilakin oli 35 astetta eikä kosteusprosenttikkaan kovin alhaiselta vaikuttanut. Edelliaamunahan oli jopa satanut 5 minuuttia. :) Löysimme vielä kävelyretkellämme bussiaseman josta haimme aikataulun jos lähtisimme hiukan kauempana kaupungista käymään.

Päästyämme takaisin hotelliin kävimme varaamassa retken seuraavaksi päiväksi Litchfieldin kansallispuistoon. Ainakin vesiputouksia ja uimista olisi siellä luvassa. Retkellä menisi koko päivä ja se maksoi 135 aud/hlö. Oli aika päästä vihdoinkin katselemaan luontoa ja muutakin kuin kaupunkeja! Perjantai sujuikin aika rennosti eikä mitään ihmeellistä tullut tehtyä kaupunkikävelyiden ja kaupassa käymisten sekä uinnin lisäksi. Menimme todella ajoissa nukkumaan ja nythän meillä oli "syykin" siihen koska aamulla lähtö olisi jo 7 maissa. :)

Tutustumista Darwiniin

Heräsin torstaina 22.9. jo kuudelta aamulla, enkä sitten enää saanut unta. Onneksi aamupalakin alkaa täällä jo kuudelta joten me olimme seitsemältä jo siellä pirteinä. Täällä on haettava respasta joka aamu aamiasvoucherit jotka otetaan mukaan aamiaiselle. Siellä sitten ehkä joku kerää ne talteen tai sitten ne jätetään pöytään kun lähdetään, en ole varma mutta niin me tehtiin kun ei meiltä kukaan sitä kysynyt... Aamupala oli pieni pettymys ainakin eka aamuna; paahtoleipää vain, ei voita kummempaa leivän päälle, hedelmät kaikki säilykkeitä, mitään vihanneksia ei ollut. Kananmunat vain paistettuina ja sen lisäksi oli pekonia, makkaraa papuja yms. mitä en koskaan aamulla syö, en saa alas lämmintä ruokaa! Nyt oli muna otettava leivän päälle. Plussana oli että mehuja oli useampaa sorttia ja jogurttina oli hedelmäjogurtti mutta ikävä kyllä sekin oli todella makeaa! :P Kahvi oli suht juotavaa. Jos viikon syö tuota aamiasta niin saattaa alkaa tökkiä! Ruokajuttuja vielä: täällä on hedelmät ja vihannekset yllättävän kalliita - jopa kalliimpia kuin Suomessa! Ihan kaikkia hintoja en tietysti tiedä ja muistakaan mutta on aika hassua että hedelmien hinnatkin ovat niin kovia. Oikeastaan se on törkeätä! ;(

Aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle hiukan etupihallamme olevaan puistikkoon. Puisto on ihanalla paikalla sillä heti sen toisella puolella on meri. Puistoon on tehty näköalapaikkojakin merelle. Jonkin verran aboja näyttää viihtyvän puistossa (ilmeisesti yötäkin vaikka siellä leiriytyminen onkin kiellettyä). Lenkkeilijät tietysti rakastavat paikkaa ja piknikkiä varten on pöytiä siellä täällä. Yhdeltä näköalapaikalta eräs Filippiiniläinen nainen huuteli meitä katsomaan isoja kaloja. Emme saaneet oikein selville mitä kaloja ne olivat mutta suht isoja ne olivat kyllä. Näyttivät hieman hailta mutta selkäevä ei kuitenkaan ollut niin selvä kuin hailla on, ja tarkoitan tällä nyt sellaisia pienempiä riuttahaita, jotka ovat vaarattomia. :) Nainen kertoi että tuolla rannalla oli joskus ollut 250 krokotiilia yhtäaikaa! Onneksi nyt ei ollut...

Lenkin jälkeen palasimme hotellille ja uima-altaalle. Nautiskelimme olostamme siellä useammin kerran torstain aikana. Välillä vain käväisemällä uimassa siellä mutta välillä otimme ihan kirjatkin mukaan viihdyimme hiukan kaemmin. Hotellin pesutuvalla kävin pesemässä koneellisen pyykkiä josta maksoin lopulta 8 aud kun ekat 4 dollaria meni osaamattomuuden takia hukkaan... Kuivaus maksoi sitten 3 aud. Oli muuten ihana saada puhtaat vaatteet lomankin aikana, varsinkin näin helteessä se tuntui ihan autuaalliselta. :)

Iltapäivällä lähdimme kävelemään hiukan kauemmalle rannalle Mindilille sillä siellä on joka torstai-ja sunnuntai-ilta markkinat. Torstaisin on kuulemma aina isommat kuin sunnuntaisin joten päätimme lähteä nyt. Markkinoilla oli todella paljon ruokakojuja kaikista mahdollisista kulttuureita mitä täällä on ja sen lisäksi kymmenittääin erilaisia myyntikojuja rihkamaa, vaatteita jne. Me olimme meille tavanomaisesti ajoissa liikkeellä joten vielä ei mitään mahdotonta ruuhkaa ollut mutta väkeä tuli sinne kokoajan lisää ja ainakin minusta sitä oli jo ihan riittävästi! Mies söi markkinoilla intilaista lihapataa riisillä. Minulle ei maistunut ruoka mutta yhden mango-banaanismoothien join ja oli aikasten taivaallista! :) Paluumatka oli todella pitkä käveltävä sillä ylämäkeä oli pitkän matkaa.. Poikkesimme kaupasta hakemassa muutaman sämpylän minulle jos sattuisi kuitenkin myöhemmin vielä nälkä tulemaan. Enhän ollut aamupäivän jälkeen syönyt. No tulihan se nälkä sitten kun olin ilmastoidussa hotellihuoneessa hetken ollut.. :)

Top Endiin

Keskiviikkona 21.9. nousimme aamulla jo 6.20 ja heti 7 lähdimme aamupalalle ja sen jälkeen kohti lentokenttää. Metroasemallakin katselimme ilmeisesti etsivän näköisenä jotta minne menemme niin eräs ohikulkeva työmies näytti heti minne meidän on mentävä - matkalaukut varmaan paljastivat meidät. :) Laiturilla junaa odotellessa taas eräs mies joko ymmärsi meidän puheen tai sitten arvasi keskustelumme sillä hän vakuutti että tästä lähtee lentoasemalle juna joka tulee 5 minuutin päästä, siinä välissä nimittäin tuli vielä yksi juna. Ei aussilassa siis ole hätää jos edes meinaa olla eksyksissä!

Lentoasemalla käyttäydyimme jo kuin kokeneet matkailijat lähtöselvitysautomaattien kanssa. Myös laukkujen pudotus sujui kuin tanssi. :) Turvatarkastuskin oli läpihuutojuttu paitsi tällä kertaa mies pääsi räjähde-etsintälaitteen testaajaksi. Norkoilimme pari tuntia kentällä ja pääsimme koneeseen. Muuten olisimme ihan aikataulussakin lähteneet, viimeiselle sisäisellelennolle aussilassa, mutta kiitoradan vapautumista odottelimme parisen kymmentä minuuttia! Lento kesti reilun neljä tuntia. Aika meni yllättävän nopeasti sillä sain nukuttuakin hetken aikaa ja toki kirjastakin oli apua. :)

Darwinissa oli +32 astetta lämmintä kun saavuimme sinne ja arvatkaa vain lensikö villatakki nopeasti kassiin. Kaikki julkiset tilathan ovat ilmastoituja täällä joten ulos tullessa on sitten sitäkin kuumempi. Mä nautin kyllä täpöllä tästä trooppisesta ilmasta heti lentoaseman ulkopuolella kun jouduimme hiukan kauemmin odottelemaan taksia. :)

Hotellimme, Palm city resort, kostuu motellihuoneista ja villoista joissa osassa on jopa oma poreallas puutarhassa. Meillä on ihan motellihuone joka on aika kamala värimaailmaltaan mutta tämä on siisti, täällä on hyvä sänky, jääkaappi, ilmastointi sekä vessa ja suihku suht tilavat ja siistit. Tämä alue on sellainen trooppinen puutarha ja uima-allas on ihan ok vaikka isompikin voisi olla näihin huonemääriin nähden. Allasalue on myös epätavallisen pitkään auki eli 6 - 22! Aamiainen meillä sisältyy täälläkin huoneen hintaan.

Heti huoneeseen päästyämme lähdimme lähimpään kauppaan hakemaan olutta ja muutakin ja sitten uikkarit päälle ja aaltaaseen. Aaltaalla ei ole baaria (kuten ei koko hotellissa) vaan siellä saa grillata omia eväitä BQ-paikalla ja sinne tosiaan saa ottaa myös omat juotavat joista ohjeistuksena on vain että lasipulloja ei saa viedä alueelle. Vaikka en niin oluesta kovasti välitäkään niin maistui se vaan hyvälle uinnin päälle kun kuivatteli auringossa kaikessa rauhassa. Uinnin jälkeen emme paljon muuta enää tehneetkään kuin keitimme kahvit ja nautimme sen kanssa kaupasta ostamiamme leipiä. Hiukan lueskelua ja telkkua ja alkoikin jo uni maittaa.

Urheilun huumaa!

Päätimme viimeisen päivän Sydneyssä pyhittää urheilulle eli menimme tiistaiaamuna heti aamiaisen jälkeen circulairille ja hyppäsimme lauttaan joka vei meidät Olympia puistoon. Lauttamatka kesti noin 40 minuuttia ja maisemat - niissä silmä lepäsi jälleen. :)

Perillä oli bussi joka vei meidät lautalta varsinaiseen puistoon (multikorttimme kävi täälläkin), tämä koko Olympia kylä oli todella valtavan kokoinen ja puiston keskusta-aluekin oli lauttasatamasta monen kilometrin päässä. Täyttä varmuutta poistumispysäkistä meillä ei ollut mutta bussissa oli jonkinlainen reittikartta jonka perusteella suunnilleen katselimme poistumispysäkin. Hiukan liian aikaisin kyydistä jäimme mutta oli jotenkin pakko painaa pilliä stadionin kohdalla. ;) Ja lähellä oikeaa me jo olimmekin eli pieni kävely tässä vaiheessa ei haitannutkaan. Kävelimme infopisteeseen jossa oli useampi rouvashenkilö neuvomassa turisteja jotta mihin kannattaisi mennä ja missä kannattaisi käydä. Saimme tuolta sitten stadionin kiertokäyntiohjeen joten takaisin stadionille ja ostamaan lippuja. Seuraava kiertokäynti lähtisi 12.30 ja siihen saimme liput, meillä oli vain reilun tunnin odottelu ennen tuota. Stadionilla ei ollut kahvilaa, pelkkä kauppa vain josta liput ostettiin, joten ei kun takaisinpäin ja etsimään kahvilaa. Sellainen löytyikin ihan viiden minuutin matkan päästä ja satuimme pikku ruuhkaan joten aikaakin meillä siellä meni. Täällä nimittäin ei kahvi tule koskaan heti vaan ensin kun on tehnyt tilauksen niin saattaa saada syötävät heti (riippuen tarvitseeko niitä lämmittää vai ei) ja maksettua on siirryttävä sivuun odottamaan kahvia tai sitten saat numerolapun ja kahvi tuodaan pöytään myöhemmin. Muutaman kerran oli syömiset ja syöty ennen kahvin tuloa. :P

Kiertokäynnille otettin enintään 23 henkilöä ryhmään mutta niin montaa meitä ei ollut. Edellisessä ryhmässä oli ollut vain 3, meitä oli sentään toistakymmentä. Muutama oli englantilaisia, tanskalaisia nuoria oli 5 ja sitten ausseja muista kaupungeista oli taisi olla 7. Me olimme kuulemma oppaan ensimmäiset suomalaiset! Opas oli rento mukava nainen joka kertoi ihan kivasti kaikista tapahtumista Olympialaisten aikaan ja me pääsimmekin hienoihin paikkoihin kuten VIP-paikoille stadionilla (niiden paikkojen hinta oli ollut n. 15 000 aud kisojen aikana), kuninkaallisten lounge-tiloihin, pelaajien pukuhuoneisiin, urheilijoiden dopingtestihuoneeseen, lämmittelytilohin, lihashuoltotiloihin sekä median huoneisiin. Kävimme myös kokeilemassa miltä mitalisteista tuntui astella portista stadionille vastaanottomaan palkintopallille mitalinsa. :D



2000 kisojen suuri Sankari!



Kiertokäynti kesti 1 h 20 min ja oli todella mukava, eikä sen aikana tullut hirvesti höpinöitä, tosin ihan kaikkea en ymmärtänyt mitä opas puhui mutta haitanneeko tuo... :) Kiertokäynnin jälkeen meitä alkoi niin väsyttää että päätimme jättää Olympiakylän tutkimisen sikseen ja palata seuraavalla bussilla lauttasatamaan. Jouduimme odottelemaan satamassa lauttaa puolisen tuntia ja vaikka lämpötila olikin 26 niin paleli hieman sillä tuuli oli todella kova. Mielessä kävi jo että kulkeekohan lauttakaan mutta kyllä se sieltä tuli.

Reissun jälkeen kävimme huilaamassa hetken ja sitten lähdimme vanhaan pubiin syömään kengurupizzaa. Ihan ei ollut meikäläisen makuun ja söinkin sitä vain palan. Mies söi hyvällä ruokahalulla loput ja osan minun sorizomakkarapizzastakin joka oli ihan hyvää. Kenguru maistui hiukan niin kuin riistalta, mutta en tiedä oliko minulla vain se mielikuva jonka vuoksi en saanut yhtä palaa enempää alas. ;)

Muisteluita

Maanantaina 19.9. aamupäivällä suunnistimme kohti Wollomooloota. Kävelimme Oopperatalon ohitse Botanic gardeniin ja tämän läpi kohti King crossia ja Wollomooloota (eiks olekin hauska nimi?).

Löysimme Gazebo-hotellin jossa yövyimme kuusi yötä. Hotellin pyöreä muoto oli ennallaan mutta etupihalle oli rakennuttu viihtyisä puutarharavintola ja viereen oli rakennettu useampi kerroksinen tavallinen laatikkomallinen siipi eli melkoisesti oli laajentunut hotelli. Alue ei ollut kovin paljon muuten muuttunut mutta erilaisia liiketiloja tietysti oli tullut vanhojen tilalle. Tuo vanha "kotikatumme" oli jo silloin kuuluisa erilaisista seksiravintoloista ja alueella liikkui kaikenmoista sakkia mutta mehän emme siellä pahemmin yöaikaan liikkuneet niin eipä meitä moinen haitannut. Metrolinja oli myös tullut alueelle, mielestäni sitä ei edelliskerralla ollut, tai sitten tuolla ei ollut vain pysäkkiä..

Tuolla kävelyreissullamme saimme jälleen kerran huomata aussien ystävällisyyden. Olimme nimittäin yhdessä kadunkulmassa ja katsoimme kartasta ihan vain missä olemme ja mitä tietä seuraavaksi lähtisimme niin paikallinen postimies pysähtyi heti ja kysyi tarvitsemmeko apua. Myöhemmin samassa tilanteessa ohikulkija oli heti neuvomassa jos olisimme apua tarvinneet. :) Ohikulkevat suomalaiset eivät varmasti mene kysymään turistilta tarvitsevatko he apua vaan saattavat EHKÄ neuvoa jos heiltä apua kysytään...

Kävelylenkkimme oli sellaiset kymmenkunta kilometriä kaikkineen ja kahvilla poikkeaminen oli ainoa pysähdys tuon aamupäivän aikana. Iltapäivän puolella poikkesimme Rocksin alueella jälleen yhteen vanhaan pubiin mutta se oli perustettu vasta 1900-luvulla joten ei niin kovin vanha ollut... :)

Viimeisiä pyykkejä pestiin vielä illalla, täällä kun niiden kuivaminen kesti pari päivää. Varsinaisella aterialla kävimme hyvissä ajoin ja lähellä oli Italialaisravintola (jälleen!) jossa söimme todella maukkaat lasagnet.

iltavalaistuksessa

silta illalla

Juoksijoita

18.9.2011 juostiin Sydney marathon jonne oli ilmoittautunut 35 000 juoksijaa mukana meidän mies. Vaan kuinkas sitten kävikään... miehen polvi sanoi alkukesästä sopimuksen irti ja juoksu jäi haaveeksi. Niin oli käynyt monelle muullekin sillä maaliin tuli noin 30 000 juoksijaa!

Olimme jo aikaisin aamulla liikkeellä Oopperatalolla sillä maali oli siellä. Ensimmäisenä olivat lähteneet matkaan puolimaratoonarit jo klo 6.20 aamulla. Heidän voittaja tulikin maaliin hiukan ennen kuin ehdimme maalialueelle.

Kansaa oli paljon sillä olihan melkein jokaisella juoksijalla joku kannustajakin ja toki meitä turistejakin pörräsi juoksua katsomassa. Keli oli todella lämmin koska ei tuullutkaan juurikaan aamupäivästä. Asteita oli aamupäivällä jo +26, mitä lie ollutkaan puolen päivän jälkeen kun viimeiset maratoonarit ovat saapuneet maaliin... :o

Voittaja maratonilta on vasemman puoleisessa kuvassa jotenkin näkyvä tummahipiäinen Kenialainen (tai Etiopilainen - en vielä tarkastanut), ja hän oli aivan ylivoimainen ajalla 2.17 ja jotain. Taso maratonilla ei ollut kovin kova mutta tuskinpa tuo maastokan niitä helpoimpia oli..

Monta tuntia juoksuja seurattuamme lähdimme välillä huilaamaan ja suunnittelemaan seuraavaa kohdetta. Virkistyimme aika nopeasti ja vaatteiden vaihdon jälkeen suunnistimme lautalla Darling harbouriin. Kävimme päiväkahvilla ja sämpylällä sekä kiertelimme hieman kaupoissa ostamatta kuitenkaan mitään. Suunnistimme harbourista eteenpäin kun muistimme että siellä olisi Kiinalainen puutarha mutta löysimmekin paljon kivempaa! Lähellä olevassa puistossa oli nimittäin Brazil day, ilmainen tapahtumassa jossa oli sambaa, brasilialaisia ruokakojuja ja caipirinhaa!

Rumpalien kalus

Caipirinha

On siis tullut otettua jokunen samba-askel Australiassakin! :D Aika loistavaa!

Paluumatkalla circulairille näimme muutaman purjelaivan ja tämä yksi kiinnitti huomiomme sillä sen mastossa oli selvästi Suomen lippu! Aluksen nimeä emme nähneet joten ei voi sanoa miksi moinen täällä purjehti...

Lauttailua

Lauantaille olimme suunnitelleet muutamankin lauttamatkan ja aloitimme ensimmäisen matkan aamulla puoli kymmenen kieppeissä tuosta Oopperatalon naapurista ja eihän tuota upeata luomusta voinut olla kuvaamatta jälleeen. :)

Matkamme suuntautui Taronga Zoohon minun vaatimuksestani sillä tämä eläintarha on mielestäni maailman parhain missä olen käynyt! Mieskin lähti mukaan vaikkakin hiukan nuristen. Paikkahan eläintarhalla on aivan loistava jos maisemia ajattelee, siinä merenlahdella josta upeat näkymät kohti Oopperataloa ja siltaa.

Ensimmäiset eläimet joihin tutustuimme olivat lempieläimeni norsut!

Minun on myönnettävä että kävin katsomassa norsuja useampaankin kertaa ja en todellakaan laita tänne niitä kaikkia kuvia mitä heistä otin mutta aika monta niitä kuvia tuli otettua! :)

Pääsin jotenkin nosuaitauksen luota muitakin eläimiä katsomaan. Joten tässä jokusia kuvia heistäkin. Meinaan ettei teille käy kovin yksipuoliseksi...



Vuohien koti

Vuohille oli tehty hienot omanlaisensa elinolosuhteet. Linnut, niitä oli joka lähtöön, saivat lennellä omissa metsissään jotka oli reilun kokoiset. Isoille eläimillekin aitaukset ja alueet oli tehty reilun kokoisiksi jotta olisi tilaa liikkua. Vain kärmeet olivat pienissä terraarioissa mielestäni - niitä oli paljon ja ne on kamalia aina!



Tasmanian tuholainen



Tuolla oikealla olevalla Tasmanian paholaisellakin oli reilun kokoinen elinympäristö. Oli näitäkin useampi mutta eivät tykänneet tulla esiin yleisölle kuin tämä yksi.

Gorilla-aitaus oli myös suuri ja niin oli lauman johtajakin joka alimmassa kuvassa! Siinä hän kaikessa rauhassa (muilta gorilloilta) saa syödä ja istua varjoisassa luolassa turistien ihmeteltävänä. Hän kyllä selvästi huomasi meidätkin lasin takana mutta ei antanut mitenkään häiritä syömistään. Oli muutan tarkkana noiden lehtien kanssa jotta mitä laittoi suuhunsa. :)



Gorilloiden Boss



Eläintarhassa hurahti jokunen tunti ja kahvien sekä kaakkusten jälkeen hyppäsimme lauttaan jolla 12 minuutissa hurautimme jälleen circulairille. Matkalla ihailimme merimaisemia ja monien talojen paikkoja tuon merenlahden rannalla. Mikäpä olisi asuessa tuollaisessa paikassa:

Circularilla vaihdoimme sitten toiseen lauttaan joka veisi meidät Manlyyn.

Manly on huippusuosittu kaupunkilaisten rantakohde ja tuli jopa mieleen että olisko mennyt jo Bondin ohikin!? Silloin 11 vuotta sitten kun kävimme Manlyssä niin rannassa oli enimmäkseen vain surffareita. Nyt siellä oli enimmäkseen vaikka ketä! :)

Täytyy sanoa että tuohon ihmispaljouteen ei tehnyt edes mieli mennä. Tuossa hiekan yläpuolella kulkee leveä rantakävelytie ja sekin oli täynnä ihmisiä kulkemassa suuntaan jos toiseenkin. Kävelytien toisella puolen oli autotie ja sen vieressä toisella puolen vierivieressä kahvilaa ja ravintolaa! Lisäksi se tie joka lautalta rantaan tuli oli aikoinaan melko rauhallinen vain muutamien kauppojen vierustama mutta nyt se oli tehty leveäksi kävelybulevardiksi suihkulähteineen ja molemmin puolin kauppaa, kaupan viressä sekä tietysti ravintoloita jos jonkinmoisia! En viihtynyt...

Sen verran kuitenkin viihdyimme että söimme Ouzeriassa Kreikkalaiset salaatit Mythos-oluen kera. Kävimme myös jälleen yhdessä paitakaupassa josta mies löysi paidan itselleen - jälleen. Sitten lähdimme lautalle takaisin ja matkan maisemat olivat jälleen kiehtovat.

 

Reissusta väsyneenä haimme läheltä ruokapaikan ja sellaisen pizzerian löysimmekin jossa pizat olivat Italialaisen ohuita.

Illalla kaaduimmekin aikas väsyneinä jo hyvissä ajoin sänkyyn ja sunnuntain ohjelma oli selvillä jo paljon ennen matkaan lähtöämmekin. :)

Bondi

Perjantaiaamuna nousimme suunnilleen samaan aikaan kuin edellispäivänä. Täällä meinaa kyllä oikeasti mennät päivät sekaisin mutta juu - on nyt perjantai! Kivaa viikonloppua vain kaikille! :)

Aamiaisen jälkeen suunnistimme circulairille josta lähtisi bussit Bondi-beachille. Koska meillä oli multikortti jonka pitäisi toimia kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa ajattelimme vielä tarkistaa asian lippukioskista. Siellä meitä palvelikin ystävällinen mies joka näytti koko alueen ja antoi jonkilaisen prosyyrinkin asiasta. :) Pienen etsimisen jälkeen löysimme oikean pysäkin ja hetkisen odoteltuamme bussikin saapui. Hiukan hämäävää oli kun osa busseista meni Bondi junktioniin ja vain osa beachille asti. Näiden välissä oli useampi kilometri joten siksi asia oli tärkeä. :) Me nousimme oikeaan bussiin ja jäimme oikealla pysäkilläkin pois eli heti siinä mistä Bondin ranta alkoi. Me emme olleet varsinaisesti rannalle menossa vaan kävelemään sellaista kävelyreittiä pitkin joka lähtisi Bondista muillekin rannoille.

 

Oikealla kuva kävelyreitistä jota ihan kokonaan emme jaksaneet - tai minun selkä ei jaksanut mennä. Tuo reitti nimittäin oli paljon pidentynyt siitä kuin mitä meillä oli tiedossa alunperin.  Kävelymatka jonka kävelimme yhteen suuntaan oli viitisen kilometriä pitkä mutta siihen meni aikaa melkoisesti sillä maasto ei ollut suinkaan tasaista. Välillä oli todella jyrkkiä rappusia joissa oli vielä korkeat askelmat eli meikäläisellä oli työtä päästä niitä ylös mutta pääsinhän minä omalla tahdillani. :)

Muutami kuviakin tuli otettua matkan varrelta sillä maisemathan olivat mitä parhaimmat! Rantoja oli reittimme varrella kaikean kaikkiaan neljä ja kaikki olivat erilaisia. Muutama oli hiukan rauhallisempi ja ne olivatkin lapsiperheiden suosiossa. Varsinkin toinen niistä oli täynnä lapsia - aivan pikkuisiakin. Yksi näistä rannoista oli täysin surffareiden ranta, siinä olikin aika hyvät tyrskyt kuten Bondillakin. Tänä perjantaina ainakaan Bondilla ei pahemmin uimareita näkynyt vaan surffaajia riitti sitten senkin edestä. Ehkäpä viikonloppuna asia olisi toisin kun oli luvattu lämpimiä ilmojakin. :)

Useampituntisen kävelyn jälkeen suunnittelimme että kävisimme jossain juomassa tai syömässä jotain mutta sitten näimmekin bussin juuri sopivasti pysäkillä ja juoksimmekin siihen. Takaisin Rocksissa ja päätimme poiketa juomilla Australian vanhimmassa pubissa: 

1828 tuo mainos kertoo pubin perustamisvuodeksi!

Kaupunkia

 

15.9. on näemmä jo matkan puoliväli ja torstai. Heräsimme aamulla puoli kahdeksan maissa ja pesujen jälkeen menimme aamupalalle. Nyt meillä on siis aamiainen loppuloman. :) Aamiaisen jälkeen vaihdoimme vaatteita ja päätimme lähteä sillan toiselle puolelle kävelemään ja katsomaan paikkoja siellä. Tiesimme että siellä on mm. huvipuisto koska se näkyi maailmanpyörineen illallakin keskustan puolelle mutta muuten toinen puoli ei ollut lainkaan tuttua seutua siitä sillan lähistöltä, tokihan kauempana eli Taronga zoossa ja Manleyssä olimme aiemmin käyneet. Toisella puolella oli vanhempia ja matalampia rakennuksia kuin keskustassa eli siellä asuu varmasti myös tavallisia eikä vain raharikkaita ihmisiä. Löysimme myös olympialaisten uima-altaan joka oli rannan tuntumassa ja löysimme myös sunnuntaina juostavan Sydney marathonin reitin alkupään. Harmi että mies ei sitä pysty nyt polvensa takia juoksemaan. ;( Tuolla aamun kävelylenkillämme, joka jatkui sitten vielä hetken mielijohteesta aina Darling harbouriin asti, oli todella paljon hölkkäreitä liikkeellä! Voi kun minun selkä ja miehen polvi vielä joskus kestäisi juoksemisen, oli se niin koukuttava harrastus ja tehokas liikuntamuoto.

Darling harbour oli kasvanut melkoisesti 11 vuoden takaisesta ajasta! Ensin emme meinanneet sitä kunnolla tunteakaan mutta lopulta ihan perille päästyämme alkoi näyttää tutulta paikalta. Vanhin osa oli myös edelleen se viehättävin osa tuolla. Tällä pidimme pienen paussin kävelyssä ja joimme latet Hard Rock cafessa. :) Viereisestä kaupasta löysimme myös ostettavaa tuliaisiksi. Meillä oli siis hyödyllinen aamulenkki. :)

Päätimme lenkin Australia Hotelliin joka oli perustettu 1824 Rocksiin! Nautimme sen pubissa oluet ja siiderit ja suuntasimme sitten hotelliin.


Hotel Australia


Lenkin jälkeen hotellissa pesut, vaatteiden vaihto ja hetken huili, sitten mentiin taas! Meinasimme ensin lähteä eläintarhaan mutta kello oli jo niin paljon että päätimmekin mennä keskustaan Sydney toweriin maisemia katsomaan. Tornissakin, kuten hotellisammekin, oli jonkinlainen remontti menossa mutta hyvin sieltä edelleen kaupungin näki. :) Niin paljon on kuitenkin tullut tornitaloja Sydney towerin ja Opera housen väliin että kunnolla ei siitä enää kuvaa saanut niin kuin vielä 11 vuotta sitten. Myös silta jäi osittain piementoon korkeiden talojen taakse. Harmittavaa että kaikki suurkaupunkien keskustat täytyy rakentaa niin täyteen tornitaloja. Katselimme tornista sitä aluetta jossa viimeksi majoituimme mutta emme ihan olleet varmoja mikä niistä pyöreistä taloista se hotellimme viime kerralla oli. Täytyy katsoa josko kävisimme siellä kävelemässä jonain päivänä. :)

Tornissa meidän oli pakko syödä suolaiset piirakat kahvin kanssa sillä aamiaisesta alkoi todellakin olla jo aikaa! :o päätimme sitten kuitenkin heti etsiä ruokapaikan jostain Rocksin alueelta läheltä hotellia. Sellainen saksalaisravintola muistuikin sitten mieleemme ja päätimme mennä sinne. Kai minullakin oli nyt eilisen kasvisruoan jälkeen jo lupa syödä hieman leivitettyä kananrintaleikettä salaatin ja jokusen ranskalaisen kanssa. :P Mies veteli oikein saksalaisia vasikanmakkaroita perunamuusilla eikä annokseen kuulunut muita vihanneksia kuin herneitä. ;) Ilta otettiin sitten rennosti. Minä pääsin (vihdoinkin) surffailemaan netissä ja mies rentoutui lähinnä nukkumalla. ;)

Vasemmasta kuvasta näkee ehkä jotain korkeuseroa ja oikea kuva on sinne Wollomooloon päin jossa viimeksi majoituimme vuonna 2000. :)