Dubain risteily Costa Deliziosalla helmikuussa 2011

Tällaisella aluksella seilasimme mieheni 50-v. juhlan kunniaksi reitillä: Dubai (Arabiemiraatit) - Muscat (Oman) - Fujarahi (AE) - Abu Dhabi (AE) - Manama (Bahrain) ja Dubaihin takaisin jonne (ja josta) siis Aurinkomatkat lennätti. http://www.costacruise.com/usa/costa_deliziosa.html tuolta löytyy enemmän tietoa laivasta ja yhtiön muista laivoista sekä reiteistä kiinnostuneille.

Saavuimme laivaan sunnuntaina iltapäivällä ja saimme tiedon että hyttimme on valmis vasta klo 20 eli vaatteita emme pääsisi vaihtamaan mutta illallinen olisi buffetissa valmiina joten sinne vain nauttimaan italialaisaluksen antimista ensimmäistä kertaa. Buffetravintola sijaitsi kannella 9 ja pääsimme sinne sujuvasti maisemahissillä. Hissin maisemat olivat kiva katsaus laivan kerroksista. Ravintolassa päädyimme samaan pöytään suomalaisen eläkeläispariskunnan kanssa ja muutama tunti heidän seurassaaan sujui varsin rattoisasti nauttien kaikelaisista ruoista ja pariskunnan edellisten matkojen kertomuksista. Oli kiva kuulla heidän kokemuksistaan mm. kolmelta Karibian risteilyltä ja varsinkin heidän matkastaan Austraaliassa.

Kun olimme syöneet, ja kahvitelleetkin jäätelön ja muiden herkkujen kera, kello alkoi lähestyä kahdeksaa illalla. Pääsimme vihdoin hyttiin jonne matkatavaratkin oli jo tuotu. Kävimme hiukan pesulla ja vaihdoimme vaatteet. Pääsimme rekisteröimään costa-cardimme jolla maksaisimme kaiken laivassa ja joka toimisi passien korvikkeena maissa risteilysatamissa.

Maanantaina lähdimme Dubaista klo 13 matkaan ja sen päivän vietimme rennosti mieheni syntymäpäiviä viettäen sitä kuitenkaan kuuluttamatta kaikille. Tutustuimme laivaan ja sen antimiin. Hyttipalvelijamme Darwin oli tuonut meille myös illallisen pöytävarauslipukkeen ja tämä pöytä olisi meille varattuna koko risteilyn ajan. Yllätys, yllätys pöytäseurueemme koostui suomalaisista aurinkomatkalaisista ja mukana myös edellisiltainen eläkeläispariskunta. Aika mukavaa, että päivän kuulumiset sai vaihtaa omalla kielellään tarvitsematta heitellä mitään small talkia englanniksi tai olla hiljaa jos ei yhteistä kieltä löytyisi.



Muscatin rantakatua



Tiistaina saavuimme ensimmäiseen risteilysatamaamme Muscatiin. Olimme etukäteen päättäneet olla osallistumatta laivan järjestämille retkille sillä niistä kiskottiin aivan törkeitä hintoja. Retkeilisimme siis ominpäin ja siihen aikaan kun meille sopisi. Odottelimme rauhassa kun ryhmät lähtivät retkille ja lähdimme vasta sitten itse laivalta. Laivalla ilmestyi jokaisena iltana hyttiin Today lehti joka kertoi satamakuljetuksista ja muistakin tärkeistä asioista mitä laivalla ja satamissa tapahtuisi seuraavana päivänä. Muscatin satamaportille meidät vei ilmainen shuttle-bussi sillä satama-alueella ei saanut liikuskella omin päin. Shutlesta poistuttuamme kimppuumme hyökkäsi lauma taksikuskeja jotka olisivat halunneet viedä meitä vaikka mihin. Emme antaneet periksi vaan jatkoimme kävellen matkaa. Kävely olikin helppoa sillä jalkakäytävät olivat leveitä, siistejä eikä ruuhkaa ollut aamupäivällä. Istutukset teiden väleissä ja reunoilla olivat kauniita ja hyvin hoidettuja. Sadettimet pitivät huolen siitä, että nurmikko vihersi täälläkin jossa kovin usein ei tainnut sataa.

Tämä satamakaupunki, tai oikeammin kylä, oli pieni ja rauhallinen paikka. Basaarikujakin toki löytyi jossa kauppiaat kilvan koittivat saalistaa asiakkaita mutta eivät ollenkaan niin törkeästi tai tuppautuvasti kuin monessa muussa paikassa tai kuten taksikuskit olivat käyttäytyneet vain hetkeä aiemmin. Emme olleet saaneet mistään vaihdetuksi etukäteen paikallista valuuttaa mutta eurot kuulemma kävisivät täällä. Todistimmekin tuon väitteen sillä mies osti eräältä kauppiaalta lippalakin ja maksoimme sen euroilla. Meillä ei edes ollut sopivaa rahaa, eikä kauppiaalla vaihtokassaa. Hän siis juoksi läheiseen vaihtopisteeseen rikkomaan kaksikymppisen ja tuli juosten luoksemme takaisin tuoden kolme viiden euron seteliä takaisin. Harmittelimme jälkikäteen kun emme olleet huomanneet pyytää tai vaihtaa edes yhtä vitosta paikalliseksi rahaksi. Olisi ollut kiva matkamuisto Omanista. Kävelimme tässä satamapaikassa kolmisen tuntia ja sitten palasimme laivalle.

Laivalla meitä odotti lounas (aamiainen oli nautittu jo hyvissä ajoin joten suolanen jo maistuikin), ja sen päälle olimme päättäneet hiukan nauttia auringosta uima-allasalueella. Päivä ei ollut mitenkään kamalan kuuma mutta lämpötila oli siinä +24 asteen kieppeillä. Uima-allasalueella oli aina päivisin jotain ohjelmaa ja erilaisia tanssikursseja oli ainakin 1-2 päivässä. Eläkeläisrouva johon olimme tutustuneet oli innokkaasti osallistumassa näihin kaikenmoisiin liikunnallisiin tapahtumiin mikä oli mielestäni todella hienoa. Mikseiköhän sitä itse tullut osallistuttua vaikka erilaisista tansseista tykkäänkin ja harrastan? Laivan harrastusmahdollisuudet olivat muutenkin monipuoliset vai mitä sanotte siitä että siellä pystyi ajamaa formulasimulaattorilla, juoksemaan radalla tai matolla, rullaluistelemaan, pelaamaan koripalloa, erilaisia jumppia ja venyttelyitä oli tarjolla useampia päivässä. Löytyi myös kuulemma varsin hyvä sauna kuntosalin läheisyydestä. Kauneuskeskuksessa sai erilaisia hoitoja ja hierontoja. Kampaajaa en laivalta löytänyt joka oli mielestäni aika ihmeellistä kun kaikkea muutakin kauneutta oli tarjolla. Laivalla oli teemana myös itsestään huolehtiminen terveesti ja laihduttaminen sillä aiheesta oli erilaisia luentoja ja testejä saatavana päivittäin. En käynyt yhdessäkään, ei kuulunut meikäläisen lomasuunnitelmiin.

Meille aurinkomatkalaisille oli varattu aina illallisen ensimmäinen kattaus joten olimme varttia vaille seitsemän jo tilailemassa juomia ja ruokia. Meillä oli vakitarjoilijatkin ja useana iltana henkilökunnan toimesta oli erilaista ohjelmaa. Lähes kaikki tarjoilijat osallistuivat myös tansseihin ja lauluihin. Eräänä iltana myös asiakkaat pääsivät mukaan muutenkin kuin taputtamalla ja hurraamalla. Kyllä alkoi tanssijalkaa vipattamaan yhdellä sun toisellakin kun Macarena tai Bomba alkoivat soida.



valssausta tarjoilijamme kanssa

Illallisen jälkeen isossa teatterisalissa, joka oli kolmessa kerroksessa, oli jos jonkinmoisia esityksiä. Usein tähtinä oli myös henkilökunta - monipuolista väkeä siis. Lähes Louis Armstrongin veroinen mieslaulajakin laivalta löytyi. Oli myös akrobaatteja jne. Ihan jokaisena iltana emme esityksissä kuitenkaan jaksaneet käydä.

Casinokin laivalla oli mutta onneksi emme sinne hurahtaneet. Siellä nimittäin olisi voinut pelailla samaisella costa-cardilla millä muutenkin kaikki maksettiin. Miettikääs millainen saldo olisi kotiin tullut lopulta jos automaatteihin olisi sortunut!

Keskiviikkona olimme Fujarahissa ja siellä oli kauppiaat päässeet satamassa oikein laivan portin pieleen. Möivät tuolla alueella kaikenmoista krääsää ja mattoja. Tässä kaupungissa maksoimme laivayhtiön shutlesta 8 e/hlö edestakaisesta matkasta keskikaupungille ja takaisin laivalle. Kaupunki nimittäin oli sen verran kaukana että se kannatti maksaa ja oli tietysti erittäin helppo tapa päästä kaupungille.

Bussi vei meidät erään marketin pihaan ja siitä teimme sitten kävelylenkkiä kaupungilla. Lähinnä tämä kaupunki näytti keskeneräiseltä ja joka suunnassa oli oli kohoamassa jos jonkinmoista pilvenpiirtääjää. Tuossa oikealla olevassa kuvassa näkyi yksi hauskimmista.

Vasemmalla taas melko tutunoloinen liike paikallisessa osastoskeskuksessa. Ostoskeskuskin oli juuri varmaan valmistettu sillä kaikki oli niin uutta ja kuluneisuutta ei näkynyt missään. Olimme tuolla juuri sen auettu joten ihmisiäkään ei kamalasti paikalla ollut. Ei siis mikään ruuhkakauppa.

Koko Fujarah oli jotenkin uinuva paikka. Juhtuiko se siitä että oli vasta rakenteilla vai mistä? Kauan emme kuitenkaan kaupungilla kierrelleet vaan palasimme laivalle hyvissä ajoin ja koska tämä päivä oli lämpöinen (+30) niin suunnittelin meneväni hiukan köllöttelemässä altaalle kirjan kanssa. Ensin kuitenkin kävisimme jälleen lounalla ja vasta sitten huilaustauolle.
 

Sisäallasalue (ulkona oli omansa)

 

Mangoleivos, mangoa ja ananasta hedelmänä sekä pehmistä











Sisä- ja ulkoalla-alueilla oli molemmissa allas ja kaksi poreallasta. Sisäalueella olivat hiukan isommat altaat kuin ulkona. Vesi noissa oli erittäin kloorista ja meitin mieskin joutui pariin kertaan huuhtomaan silmiään kun erehtyi kerran sukeltamaan uima-altaassa. Tuo kloorin hajukin oli erittäin voimakas joten meikäläinen ei kovasti innostunut uimisesta tuolla. Vähän kuitenkin kävin vesijumppaamassa altaassa. Poreissa kävin vain kerran viikon aikana.

Kuvassa oleva jälkiruoka-annos oli meikäläisen tyypillinen jälkkäri lounaalla. Kuten voitte arvata niin laivalla riitti syömistä: aamiainen, lounas, kello viiden tee (yleensä klo 16-17), pizzabuffet oli aina klo 11 - 21 ja illallinen sekä yöpala kaikki kuuluivat hintaan. Alkoholijuomat eivät kuuluneet, paitsi gaalaillallisilla (josta tuo tanssikuva on otettu) lasilliset kuoharia. Tuolla iltapäiväteellä oli myös tarjolla tuon mangoleivoksen tapaisia leivoksia erilaisia ja kaikkia sai ottaa. Onneksi hedelmiä oli myös aina saatavana, eikä sitä tuoreen ananaksen makua voita kyllä mikään, ei edes mango! Yöpalalle asti emme koskaan päässeet sillä nukuimme jo siihen aikaan lähes jokailta.

 Torstaina vuorossa oli Abu Dhabi ja sen pilvenpiirtäjät. Myös tässä kaupungissa maksoimme Costan shutlesta 8 e sillä kaupungin keskusta oli todella kaukana satamasta. Bussi vei meidät modernin kaupungin ja kaunista rantakatua pitkin isolle ostoskeskukselle. Tämä kaupunki näytti jo matkalla hyvin modernilta ja korkeita taloja piisasi. Iloksemme talojen väleihin oli kuitenkin jätetty myös viheralueita ja hiekkarantojen sekä tien välissä oli leveät jalkakäytävät joita pitkin olisi ollut helppo ja mukava kävellä tai ajella vaikka fillarilla jos siihen olisi ollut aikaa.

Allaolevalle ostoskeskukselle päästyämme totesimme sen olevan melkoisen kokoinen joten aikaa siellä kuluisi varmasti vaikka shoppailemaan emme olleet tulleetkaan.

Ostarin edessä oli suuri parkkialue ja siitä lähti myös kaupunkikierrokselle kaksikerrosbusseja. Meinasimme jo mennä sellaiselle mutta jälleen meihin iski nuukuus sillä 2 h 15 min kestävän kierroksen hinta olisi ollut yli 50 e/ hlö. Meistä hinta oli paljon pelkästä bussissa istumisesta! Jätimme sen siis väliin ja toivoimme, että shutle ajaisi edes vähän eri reittiä laivalle takaisin.

Ostarin aulassa näki että Ystävänpäivä oli tulossa sillä kuten näette tämänkin suihkulähteen reunukset olivat saaneet sydänkoristukset. Tuo vartijakin tunki jotenkin "väkisin" tuohon kuvaan. Suihkulähteen kultaiset delfiinit ovat aikasten kauniita. Harmi että merellä emme delfiineitä nähneet sillä seilasimme aina yöllä.

Hello Kittyllä oli oma kauppansa täällä. Veikkaisin että 5-v. kummityttäremme olisi ollut onnesta soikeana jos olisi tuonne päässyt. Harmi että en voinut hakea sieltä hälle mitään kun en tiennyt mitä hänellä näistä jo oli ja mitä ei.

Ei muuten tuntunut yhtään että olisi ollut arabimaassa. Aivan kaikki länsimaiset liikkeet oli edustettuina tässä ostarissa kuten varmaan monessa muussakin.

Ensimmäisen Ikea-kokemukseni sain kokea täällä. En siis ollut käynyt kotimaassakaan koskaan Ikeassa joten eikös ollutkin jo aika korjata moinen sivistyksen aukko. Lihapullia ja muusia emme tuolla huomanneet olevan.

Vaikka meillä Suomessa ei monessa ostoskeskuksessa luistelukaukaloa löydykään niin Ideaparkissahan sellainen on ja se minulle mieleen tulikin kun tämän näin Abu Dhabissa. Muutama rouva opetteli luistelemaan ja aika vaikeaa se näytti olevan. Myöhemmin kuin kävelimme uudestaan kaukalon ohi niin siellä oli pari pikkulasta ja toinen heistä näytti syntyneen luistimet jalassa joten epäilin vahvasti skandinaaviksi. No joo - voi se olla ollut esimerkiksi kanadalainenkin.

Perjantaiaamun valjetessa saavuimme Bahrainiin ja Manaman kaupunkiin. Täällä pelkältä satama-alueelta pois ajaminen kesti parisenkymmentä minuuttia! Koko satama-alue oli rakennettu mereen. Siiheen oli tuotu mielettömät määrät hiekkaa ja johon sitten kaikki tiet ja laiturit sekä rakennukset oli rakennettu. Missään ei näkynyt minkäänlaista nyppylää maata siis ei mäkiä, puhumattakaan vuorista. Täällä oli laakeampaa kuin pohjanmaalla!

Bussi vei meidät siis jälleen tuttuun hintaan kaupungille. Se jätti meidät lähelle nykyisin kuuluisaa keskusaukiota ja siitä jatkoimme sitten matkaa jalkaisin sinne tänne.

Minareetti oli tietysti jälleen ensimmäisiä mikä silmään osui kuin pääkatua katselin suuntaan ja toiseen. Aika huonosti tuo vain mielestäni istui muuten moderniin kaupunkikuvaan sillä eihän tuo erotu noiden korkeiden talojen joukosta mitenkään, ja ympärille tuntui täälläkin nousevan kokoajan vain lisää korkeita taloja.

Vasemmalla oleva talo oli yksi erikoisimmista ja mielestäni yksi kauneimmista täällä näkemistäni. Toivottavasti Manaman mielenosoitukset eivät ylly nyt niin kamalaksi että alkavat siellä hajoittaa paikkoja. Tosin, nämähän nyt eivät ole mitenkään historiallisia ja korvaamattomia taloja tai esineitä niin kuin Egyptissä on.

Bahrainin tai Manaman kulttuurista näkyi viitteitä paikallisella ostoskadulla joka oli sellainen kapea katu jonka molemmilla reunustoilla oli pieniä kauppoja vierivieressä. Näiden kauppojen oviaukoissa seisoi miehiä jotka kilvan koittivat myydä ohikulkeville turisteille "rolexeja", pashmiinoita yms. Olivat kuitenkin sillain hyviä että eivät käyneet ihan iholle kuten vaikkapa Egyptissä aikanaan.

Koska meikäläinen on aina ollut hulluna norsuihin niin bongaanhan minä ne kaikkialta!



Tämä norsu (tällä oli kaverikin oven suun toisella puolella) seisoi uuden modernin ostoskeskuksen edessä. Ostoskeskus oli kuitenkin kiinni koska oli perjantai eli muslimien pyhäpäivä. Minusta olikin vähän hassua että ne pienet kaupat olivat pyhänä auki mutta tämä suuri ei ollut. Voi tietysti olla että ostoskeskus oli vielä niin uusi että sitä ei ollut ollenkaan vielä avattu. Kuitenkin aulassa oli vartija joka kertoi paikan olevan kiinni. Tiedä sitten miten lie asia oli, tuonne nyt vain emme päässeet. Oli muuten jumalattoman korkea koko rakennus joten tuskin se pelkästään ostoskeskus oli, vaikka kuka noista tietää kun pröystäilevät vähän joka asiassa muutenkin.

Kolmisen tuntia kierreltyämme tuulisessa aurinkoisessa säässä olimme valmiita palaamaan laivalle. Satamarakennuksen aulassa oli pieni verovapaa myymälä josta ostin kummilapsille pienet tuliaiset. Olimme jo viisi päivää olleet reissussa enkä ollut ostanut vieläkään mitään itselleni tai muillekaan. Nyt siis sain edes nämä kummilasten tuliaiset ostetuksi ja päätin samalla että laivalta on nyt vihdoin laitettava kortitkin menemään.

Ostin siis kuusi korttia jotka maksoivat euron kappale. Lähetyskulut korteille maksoivat postimerkkeineen (laivan leima!) yli 10 euroa eli korttien kokonaishinnaksi tuli lähes 17 e!!! Osaa ne rahastaa.

Laivan kaupassa oli alennuksella vaikka mitä koska risteily oli lähestymässä loppua. Päädyin ostamaan sieltä vaalean sinisen collegetakin jossa on rintamukseen kirjailtu nätisti (ei liian isolla) Dubai. Takki tuntui materiaaliltaan hyvältä ja kun tarvetta oli ja väri miellytti niin raaskin tuosta maksaa nelisenkymmentä euroa. Olin siis vihdoinkin törsännyt itseenikin jotain.

Kuvassa näette hyttimme siinä kunnossa kun se aina oli illalla meidän sinne saapuessamme. Sängyn päällä on Darwinin taideteos eli päiväpeitto (tai suikale oikeastaan) aseteltuna kukan muotoon. Sängyn reunalla on Today ja seuraavan paikan kartta (jotka olivat aivan surkeita; mittasuhteet ja kaikki päin honkia). Verhojen takana oli meidän parveke jossa yleensä heräilin aamulla, ja illalla oli myös kiva istuksia katsomassa pimeälle merelle ainakin silloin kun kuutamo vielä valaisi.

Kuva on otettu pesuhuoneen vierestä ja tähän sängyn eteen jäi vielä alue johon mahtui sohva sekä sohvapöytä. Peilipöydän päässä eli tässä kuvanottopaikan oikealla puolella olivat säilytyskaappeja kolme kappaletta. Yhdessä kaapissa oli myös tallelokero jossa sai säilyttää rahojansa yms. Passithan meiltä kerättiin jo tullessa pois ja ne sai vasta kotiinlähtöaamuna hakea itselleen. Niihin olikin kerääntynyt sitten eräskin leima viikon aikana!

Lauantaina seilasimme puolille päivin asti ennen kuin saavuimme lähtöpaikkaamme Dubaihin takaisin. Laivalla oli kaikenmoista ohjelmaa ennen satamaan saapumista ja poikkesimmekin seuraamassa kuinka osa väestä opetteli tanssimaan mamboa brasilialaisten ohjaajien kanssa. Oli ihana seurata miten innokkaita oppilaat olivat. Itse opettelin askeleet salaa allasalueen parvekkeella, en siis mennyt tuonne eturiviin.

Olimme illalla tehneet treffit yksien tyttöjen kanssa että lähtisimme kimpassa kaupungille kun saapuisimme satamaan. Saapumisaika oli alunperin 13 mutta saavuimme jo tuntia aiemmin. Suurin osa ryhmistä lähti kuitenkin tuossa 13 aikaa retkille joten me odotimme 13.30 asti ennen kuin lähdimme taksijonoon. Dubaissa oli Costalla oma terminaali ja sen ulkopuolella ihan lähellä oli taksialue jossa oli autoja vaikka kuinka paljon. Olimme aamulla englanninkielisessä infossa saaneet kuulla että nämä taksit olivat sellaisia joissa oli normaali taksa eli tinkiä ei tarvinnut. Noinkohan vain?

Päästyämme taksiin tämä lähti välittömästi ajoon ja hintakeskustelu jäi aika huonoksi. Kuski oli Pakistanista eikä puhunut kovin hyvää englantia. Hän pyysi kuitenkin jokusen tunnin reissusta meiltä 150 dollaria! Laskeskelimme pikaisesti että se olisi vajaa 40 e/hlö ja päätimme olla tinkaamatta sen kummemmin tässä vaiheessa. Ei kun menoksi vain ja katsotaan mitä tuleman piti.

Sunnistimme aivan ensimmäiseksi sille kuuluisalle seitsemän tähden hotellille. Arabian purje vai kuinka sen suomentaisi. Kaunishan tuo oli ei siinä mitään. Taksikuski ihmetteli hieman meitä kun emme halunneet mennä sitä sisältä katsomaan mutta jotenkin nyt vain ei haluttu nähdä miltä ökyrikkaiden hotelli näyttää. Olis ollut varmaan kamalan kiusaantunut olo siellä. Tuonnehan olisi päässyt laivan retkellä lounaalle hintaan 350 e. Halpa lounas!

Upealta hotellilta jatkoimme matkaa pienemmälle palmusaarelle. No emmehän me edes tienneet koska sinne saavuimme, ilmasta se olisi pitänyt nähdä. Tuossa vasemmalla on kuitenkin kuva "halvasta" asuma-alueesta saarelle ajaessamme. Päätimme ostaa sieltä viikonloppukämpän.

 Oikealla olevassa kuvassa on pikkasen huonompitasoinen hotelli Atlantis. Hotellialueen keskellä olisi ollut massiivinen allasalue ja varmaan golfkenttä sekä paljon muuta. Ei ollut mitenkään hassumman näköinen tuo portin päällä oleva terassi - jonkun pikku sviitin terassi viissiin...

Aika uskomaton tuo Dubai kyllä oli. Siellä olisi varmasti vierähtänyt useampikin päivä ja Abu Dhabin lisäksi se oli kaupunki tällä reissulla jossa olisi voinut viikon loman viettää. Niissä kummassakin oli niin paljon nähtävää. Mutta jatketaanpas Dubain kierrosta vielä.

Saavuimme Mall of Emiratesin pihalle ja pelkästään sisäänkäynti kultaisine kyltteineen oli vaikuttavan näköinen.

Meidän taksikuski aika uskomaton. Hän jätti meidät ostoskeskuksen eteen, otti parkkipaikan itselleen siitä ja sanoi odottavansa siinä. Mehän oltais voitu tehdä vaikka millainen ohari sille! No ei tehty joo.

 Shoppailemaan oli pistäytynyt muitakin. Parkkialuella näkyi jos jonkinmoista autoa. Tuon lamborghinin takana oli meidän saapuessa upea rolssi mutta ehti lähteä ennen kuin sain sen kuvaan. Mikä kiire silläkin ny muka oli?

 Ostari ei sitten ollut taaskaan mikä Koskarin tai Itiksen kokoinen. Kattorakenteet olivat aika kauniit ja muistelen törmänneeni Sydneyssä hieman samanlaisiin kuvioihin ostoskeskuksen katossa.

 Jos ulkona oli liian kuuma (tuona lauantaina ehkä +25) saattoi mennä ostarin lumimaailmaan vilvoittelemaan ja laskettelemaan. Me ei menty. Jotenkin se tekolumi ei ehkä ois ollut sama kuin tämä meitin kotimaan lumi. Lämpötila tuolla oli kuulemma +2 - +3. Katselimme lasin läpi kuinka paikalliset äidin laskivat burghat päällä kelkoilla lastensa kanssa ja pitivät hauskaa.

Laskettelurinteitä oli viisi mutta vain yhdessä niistä oli kuulemma "oikeata lunta", ilmeisesti siis tykitettyä? Kyllä tuolla jokunen laskettelija oli mutta enemmän näkyi lumilautailijoita. Hiihtohissit veivät väkeä jatkuvasti ylös. Ruuhkaa ei näyttänyt olevan mutta mukavasti kuitenkin väkeä oli. Kannattavaa? Ei olisi ainakaan Suomessa edes Lapissa.

Dubain korkein torni oli yli 800 metriä korkea. Kyllä siinä Tampereen Näsinneula jää aikas pikkaiseksi rinnalla. Torni näkyi todella kauas ja ihan läheltä siitä ei kuvaa saanutkaan.

Tästä kuvasta, joka on otettu laivastamme satamassa, näkee tornin korkeuden verrattuna muihin tornitaloihin.

Tämä taksissa otettu kuva kertoo että aika lähelle on tulossa melkoisen korkea torni myös. Täälläkin kaupungissa rakentaminen siis edelleen jatkuu kiivaana.

Eräs rouva kertoi tulomatkalla lentokoneessa että 30 vuotta aiemmin Dubaissa ei ollut juuri mitään. Tuntuu aika uskomattomalta, mutta uskon toki häntä koska siskonsa oli niin kauan kaupungissa asunut.

Kaupunkikierroksemme päätteksi satamaan saavuttuamme yritimme maksaa taksikuskille paikallisessa valuutassa. Hän katsoi meitä aivan järkyttyneenä ja kysyi rahoja katsoen: What is this? Olimme antaneet sen summan mitä taksamittari näytti. Hän tietysti kyselemään dollareiden perään. Yritimme selittää että antaisimme nämä dirhamit koska emme niitä tarvitsisi ja dollareita lisäksi. Ei tajunnut ollenkaan vaan änkkäsi dollareita. Toinen tytöistä hermostui niin että nappasi dirhamit ja löi dollarit kuskin kouraan. Lähdimme lievästi kiukkuisina taksista mutta hetkenpäästä nauroimme kaljatuoppien ääressä jo kummasti leppyneinä kuskille.

Viimeinen ilta venähti pidemmäksi kuin yksikään aiemmista mutta meillä oli suomalaisporukalla varsin mukavaan. Meidän neljän porukkaan tuli myös illallisseurueestamme muutama muukin ja naurulla pidensimme ikäämme tuonakin iltana rutkasti.

Jälleen tuli todistettu että matkailu avartaa ja tuo uusia ystäviä!

Viimeinen kuva kertoo siitä että seuraava matka on jo suunnitteilla ja kuntoa sinne ollaan kasvattamassa.

Kiitos kun jaksoit lukea matkastamme!