Rooma - viikonloppulomailua parhaimmillaan!



Vihreää, oi kun on vihreää, oli ensimmäinen ajatukseni kun lentokoneesta näin Rooman ympäristön! Lumisateisesta Helsingistä oli todella kiva lähteä perjantaina 20.1.12 Roomaan. Olimme tietoisia että mikään lämmin keli ei meitä siellä odota näin tammikuussa, mutta hiukan yllätti kuitenkin parhaimmillaan +16 asteen lämpötila tulopäivänä. :) Aurinko lämmitti vielä mukavasti hiukan lisääkin.

Saavuimme Fiumicinon kentälle vain hiukan aikataulusta myöhässä. Meinasimme lähteä junalla mutta saimmekin lähes samaan hintaan lipputoimistosta autokuljetuksen Termiiniin eli päärautatieasemalle. Asemalta meinasimme ensin ottaa taksin hotelliin mutta koska matkaa oli vain 3 km ja meillä yksi matkalaukku olkalaukkujen lisäksi niin päätimme kävellä hotelliin. Olin ostanut keskustan kartan jo Helsingistä joten sen avulla suunnistimme helposti Hotelli Ponte Sistoon (http://www.hotelpontesisto.it/fi/). Matkaan meni jonkin verran aikaa sillä katseltavaa oli jo tuollakin kävelymatkalla vaikka kuinka. :)

Vittorio Emmanuel II muistomerkki

Tämä rakennus näkyi usein kävelyreiteillämme, tietysti koska oli niin valkoinen ja suuri. Vittorio Emmanuel II muistomerkki jota turistit käyvät ihailemassa ja paikalliset eivät piittaa siitä laisinkaan. Itse sanoisin että muistomerkki on hiukan liian pramea mutta siihen käytetty työaikaa ja käsityö ovat kunnioituksen arvoiset.

Hotelliin saavuttuamme lepäsimme hiukan, vaihdoimme vaatteet peseydyttyämme ja nautimme kylmät oluet. Huoneemme pesuhuoneessa olisi muuten voinut pitää vaikka bileet, oli kooltaan puolet varsinaisen huoneen koosta mutta koska huonesta suurimman tilan vie sänky niin pesuhuone oli tavallaan isompi. Kelpasi siellä siis suihkutella tai lillua ammessa jos halusi. :)

Oven päällyskoristelua

Lähdimme levättyämme kävelylle ja matkalla oli jälleen näkemistä vaikka kuinka!

Apollo Sosianon temppelin pylväät (kuvassa ei näy kolmatta)

Vain hetken matkaa kuljettuamme törmäsimme näihin kaivauksiin/ raunioihin. Ihmettelimme kovasti tuota Marcelluksen teatteria sillä näkeehän tuosta kuin eriparia ylä- ja alaosa rakennuksesta ovat. Teatteri on (Mondon matkakirjan mukaan) keisari Augustuksen rakennuttama ja vihitty käyttöön 13 tai 11 vuotta ennen ajanlaskumme alkua! Käsittämätöntä eikös vain? Tuo yläosa (valmistui lopullisesti 1712) on todellakin rakennettu myöhemmin ja tätä teatteria on purettu (370 jkr) kun sen rakenteita on tarvittu muuhun rakentamiseen. Mitä tuhlausta!

Teatro di Marcello

Teatterilta jatkoimme matkaa ja näimme jatkuvasti vaikka millaisia historiallisia rakennuksia ympärillämme. Olo tuntui jotenkin epätodelliselta vaikka olimme aiemminkin matkoillamme nähneet kaikenlaista historiallista. Jonkin matkaa käveltyämme mieheni huomasi aivan vahingossa ohimennessämme yhden Roomaan suosituimmista nähtävyyksistä. Itse olisin kävellyt sen ohi noin vain, yhtään en huomannut! :o

Kyllä - "Kitahan" se siinä! Bocca della Verità. Olihan se turistikuva otettava koska satuimme niin sopivasti paikalle että jonoa ei ollut ollenkaan. Jälkeemme tulikin bussilastillinen Japanilaisia. Jos katsotte kuvaa tarkasti niin sillä on jo hampaat näkyvissä.. Mitään en silti myönnä!

Jatkoimme matkaamme via de Grecaa pitkin ja saavuimme circo massimolle eli circus maximukselle. Tämä oli entinen ravirata jossa oli vaikka millaisia näytöksiä Julius Cesarin aikaan. Nyt siinä oli vain hiekkakenttä jota ympäröi nurmikkovallit ja kaikkialla oli roskia eli historiallisesta paikasta ei ollut mitään jäljellä. Siellä ennen ollut egyptiläinen obeliski on onneksi pelastettu ja siirretty Piazza Popololle. Noita obeliskeja muuten oli pitkin Roomaa, vaikka missä aukioilla!

Vasemmalla olevassa kuvassa nyt Popololla sijaitseva obeliski.

Maximukselta jatkoimme matkaamme Palatinon ohi kohti Forum Romaa ja Colosseumia (rakentaminen aloitettu 72 jkr ja valmistui vuonna 80). Colosseum näkyikin jo aika kauas, on se niin mahtavan kokoinen!

Matkakirjamme oli antanut hyvän vinkin että tätä kannatti tulla katsomaan nimenomaan illalla ja pimeällä mutta emmehän me ensimmäisenä päivänä malttaneet niin pitkään odottaa että se pimeys olisi tullut. Tässä kuvassa kuitenkin jo aurinko alkaa pikkuhiljaa laskea. Tarkoituksemme ei ollut vielä mennä tutustumaan rakennuksen sisäosaan vaan ihailimme sitä näin aluksi vain ulkopuolelta.

Oikealla kuvassa Konstantinuksen riemukaari joka rakennettu 315 jkr. Todella hieno ja sanoisin että siihenkin on jokunen työtunti käytetty pelkkään koristeluun.

Vasemmalla "roomalaisia sotilaita" jotka tienasivat leipäänsä kuvauttamalla itseään turistien kanssa. Ovatkohan pojat näyttelijöitä ja tekevät tätä vapaa-ajallaan? Aikasmoinen työ heilläkin mutta työympäristö ei lainkaan hullumpi! :)

Jatkoimme matkaamme "cololta" kohti hotelliamme ja päätimme poikeata syömään jonnekin. Kello ei vain ollut vielä niin paljon että kaikki paikat olisivat olleet auki päivällistä ajatellen joten poikkesimme pieneen paniinipaikkaan jossa päädyimme tilaamaan pizzat. Edellisestä ruokailustamme, jos sellaiseksi voi lentokoneen sämpylän syöntiä kutsua, olikin jo kulunut monta tuntia. Pizza ja olut maistuivat hyviltä ja niiden nautimmisen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti hotellia. Nyt oli aurinko jo laskenut ja näimme "colon" kadun päästä iltavalaistuksessakin. "Kotimatkallamme" päädyimme jälleen "suurelle valkoiselle" eli Vittorio Emmanuele II monumentille. Koitin kuvata iltavalaistuksessa sitä ja muutama kuva onnistuikin.

yksityiskohta ulkoreunuksesta

Muistomerkin pylväikköä

Myöhemmin otettuja kuvia valoisan aikaan:

Katolla toinen kahdesta hevosvaljakosta vasemmalla kuvassa. Monumenttiin pääsi myös sisälle jossa kävimme aulassa asti mutta päätimme lopettaa siihen.

 yksityiskohtia pylväiköistä

 patsas jossa taistelut ovat käynnissä

 Tuntemattomien sotilaiden hauta (sijaitsi monumentin pihalla/ välikerroksessa) johon näytettiin muuten vaihdettavan tuo seppele ainakin sunnuntaisin.

Ratsastaja patsas vielä yhdeltä sivustalta.

Ensimmäinen iltamme Roomassa päättyi hyvissä ajoin ja menimme vuoteeseen jo kahdeksalta illalla. Tarvitsimmehan lepoa seuraavan kahden päivän kävelyjä ja katseluita varten.

Lauantaiaamuna heräsimme jo 7 aikaan ja pesujen jälkeen menimme hotellin aamiaishuoneeseen. Aamiainen oli puffeesta ja valikoimaa riitti. Pöydissä oli hopeiset ottimet ja posliinikahvikupit valmiina. Kahvi ja lämmitetty maito tuotiin pöytään pyytämättä mutta sen sai toki vaihtaa teehenkin jos niin halusi. Tarjoilijat päivystivät kokoajan ja siivosivat pöydät suunnilleen sitä mukaan kun lautanen tyhjeni. Monipuolisen valikoiman ainoa puute oli vähäinen vihannestarjonta. Hedelmiä oli niin saalaattimuodossa kuin ihan sellaisenaankin saatavana.

Hetken levon ja kenkien vaihdon jälkeen lähdimme kävelemään kohti Vatikaania. Ilma näytti selkeältä ja siltä että pian paistaisi aurinko. Oli kuitenkin tuohon aikaan aamusta (ennen yhdeksää) vielä melkoisen kylmä ja olimmekin varatuneet pukeutumalla lämpimästi. Joen viertä kulkiessamme meidät kohdalle pysähtyi auto ja sieltä huuteli vanhempi mies nimeltään Marco. Hän sanoi olevansa Milanosta ja menossa Vatikaanin museoon. Pyysi kartasta näyttämään missä kohden olimme ja kysyi myös mistä olimme kotoisin. Sanottuani että olemme suomalaisia hän innostui todella! Siskonsa asuu kuulemma Turussa. Kehuipa hän käyneensäkin siellä, Helsingissä ja jopa Tampereellakin. Kertoi olevansa Armanin myyntineuvottelija/suunnittelija (tms.) ja olisi antanut minulle "pieneksi lahjaksi" avustani Armanin (UPEAN) käsilaukun!! Näytti hiukan loukkaantuneelta kun en suostunut sitä ottamaan vastaan. Kuka oikeasti muutaman minuutin juttelun jälkeen tarjoaa tuollaista laukkua kenellekkään jos se on aito eikä varastettu? :o

Marcon hurautettua autollaan tiehensä me jatkoimme matkaa. Vatikaaniin ei ollu pitkä matka hotellistamme ja saavuimme sinne helposti ilman suunnistusongelmia. Pietarin kirkon aukiolla ihmettelimme kirkon suuruutta ja sen jälkeen pitkää jonoa joka sinne oli! Millainen se mahtaa sitten olla ruuhka-aikana kun nytkin oli monta kymmentä metriä! Jono kyllä kulki nopeasti eli ei siinä kauan tarvinnut seisoskella vaan sai hitaasti kävellä kohti turvatarkastusta. Paikalliset ja venäläiset olivat ammattiohittelijat näissä jonoissa mutta eipä meillä ollut kiire mihinkään.

Aukiolle tullessa vasemmalla oleva suihkulähde. 

Tunsin itseni aika pieneksi tuolla suurella aukiolla ja mahtavan kirkon edustalla.

Kirkon sisällä oli aivan käsittämättömät määrät kultaa, hopeaa, marmoria jne. Minusta kyllä vähempikin riittäisi mutta eihän sitä voi kieltää etteikö kirkko olisi ulkoisesti, sisäisesti, kooltaan ja näöltään aivan ylivertainen katolisista kirkoista joissa olen käynyt (ja olen käynyt todella monessa). Kyllä kai katolisen kirkon johtajalla on oltava suurin ja mahtavin kirkko!?

 Yksityiskohta erään kaaren katosta. Näitä siellä piisasi, toinen toistaan kruusattujampia.

Yhden Paavin patsas, ei näissä pysynyt laskuissa millään.

Tutkittuamme kirkon ja tultuamme sieltä ulos, jono ulkona oli kasvanut entisestään. Kävelimme vielä pylväikköjen lomassa aukion reunamilla ja poikkesimme Vatikaanin postissa. Postista ostimme rahasarjoja pari, ei ollut euroja vaan liiroja eli vanhaa rahaa. Neiti tiskin takana kertoi kyllä ystävällisesti heti että rahat eivät ole euroja johon minä tokaisin että miksei. Tyttöä vain nauratti kovasti. Vatikaanin eurothan loppuivat heti alkuunsa kun ne painettiin ja niistä saisikin maksaa melkoisesti jos niitä mielii. Eikä niitä ole kuin keräilijöillä eli tuskin niistä luopuvat. Tuoltapa siis meidän matkamuistot Vatikaanista tuli ostettua.

Nämymä kirkon portailta otettuna. Koko jono ei näy kuvassa

Jatkoimme matkaa kohti Enkelilinnotusta eli Castel Sant´Angeloa. Linnoitukseen oli Vatikaanista salatiekin jota pitkin Paavi pääsisi pakenemaan jos sellaiseen tulisi tarve. Salatie kulki muurin päällä ja linnoituksen ylätasanteelta sen näki hienosti. Enkelilinnoitus oli aika hyvin säilynyt ja siellä sai jalat treeniä noustessamme ylätasanteelle asti ihastelemaan maisemia niin Vatikaanin kuin Rooman keskustankin suuntaan. Linnoituksessa nautimme myös kupilliset capuccinoa jotka olivat todella hyvää ja maksoivat euron kupilta!

Castel Sant´Angelo vasemmalla.

Linnoituksen enkeli.

Eläviäkin asukkeja linnoituksesta löytyi. :) 

Näillä sitä on entisaikoina taisteltu, miekkojen jälkeen varmaan heti seuraavaksi.

Linnoitukselta matkamme jatkui Giustizian palatsin ohi osoitteeseen Lungotevere Prati 17. Tuon talon seinään oli 1971 kiinnitetty muistolaatta Eino Leinon muistoksi:

Giustizian palatsi

"Tässä talossa suuri suomalainen runoilija Eino Leino käänsi vuosina 1908-1909 Jumalaista näytelmää Rooman universaaliuden innoittamalla rakkaudella".

Muistolaatalta jatkoimme joen toiselle puolelle ja menimme katsomaan obeliskia Piazza del Popololle joka oli sinne siis siirretty sieltä vanhalta raviradalta. Popololta matkamme jatkui kohti Espanjalaista aukiota ja niitä kuuluisia portaita. Siellä sitä riittikin väkeä! Yksi mies tuli tyrkkäämään mulle ruusun käteen ennen kuin huomasinkaan ja miekkonen tietysti joutui sen maksamaan... oli siitä vähän kiukkuinen - hassu, ei muka ois halunnu mulle ruusua vai?

Huomatkaa jälleen yksi obeliski Espanjalaisten portaiden yläpäässä!

Näkymä Espanjalaiselta aukiolta oikealla. Tuo pylväs ei ollutkaan yllättäen obeliski. :) Hetken ihmeteltyämme väen paljoutta (täällä varmasti viihtyi ne taskuvarkaatkin joihin me emme onneksi törmänneet) jatkoimme aivan lähellä olevalle Trevin suihkulähteelle. Trevilläkin oli todella paljon väkeä ja koska en tykännyt tunkea niin en päässyt kolikkoa lähteeseen heittämään. Ehkä en sitten palaa koskaan enää Roomaan mutta toivottavasti kuitenkin. :)

Löysimme pienen lounaspaikan aika läheltä Treviä jossa nautimme myöhäiseksi lounaaksi salaatit. Minä kanasalaattia pienen oluen kera ja mies tonnikalasalaattia ison oluen kera. Tässä pikkupaikassa oli vain jokunen pöytä ja paikka täyttyi nopeasti meidän jälkeen sillä ennestäänkin siellä oli jo pari suomalaista ja pari saksalaista (?). Lounaan jälkeen eksyimme kävellessämme paikalliseen viinakauppaan jossa sai myös maistiaisia. Ostin sieltä mukaan kolme erilaista sitruslikööriä, pullot olivat kooltaan vissiin kolmen desin luokkaa. Miekkonen osti yhden isomman jonka nauttisimme hotellissa ennen päivälliselle lähtöä ja lepohetkemme jälkeen.

Hotellille palattuamme laskin että kävelimme, lounastauko ja yksi capuccinotauko poislukien, reilut 5 h lenkkimme aikana! Kovin kauaksi en siis suostuisi illalliselle kävelemään enään. Suihkujen, päikkäreiden ja liköörin nauttimisen jälkeen kello ei vieläkään ollut kuin puoli seisemän mutta lähdimme silti katsastamaan lähikujien päivällistarjontaa. Aivan lähellä olevat osteria ja trattoria eivät olleet vielä auki joten jatkoimme pakostakin matkaa kauemmaksi. Löysimme yhdeltä ostoskujalta trattorian joka oli auki. Päädyimme tilaamaan pelkät pastat oluiden kera sillä kummallakaan ei ollut kovin nälkä joka ilmeisesti johtui juomastamme likööristä. Mies otti garbonaran ja minä jonkun sellaisen joka sisälsi yrttejä ja tomaattia. Pastat olivat maistuvat ja erittäin täyttävät! Nämä eivät nimittäin olleet mitään antipastoja vaan kunnon kulholliset. En jaksanut kaikkea omaani vaikka mieskin auttoi. Heti syötyämme minuun iski armoton väsymys niin kuin minulle käy lähes aina pastan syönnin jälkeen. Vaivoin jaksoin kävellä takaisin hotelliin ja matkasta tuli vielä pikkaisen pisempikin kun hiukan harhailimme sivuun pienillä kujilla. Lopulta kun pääsimme perille niin olinkin jo virkistynyt enkä malttanut nukumaankaan jokuseen tuntiin vielä.

Sunnuntaiaamun valjetessa ja aamupalat nautittuamme suuntasimme kohti Colosseumia. Olimme tarkoituksella jättäneet tämän käynnin sunnuntaiaamuun koska silloin emme halunneet olla Vatikaanissa. Siellä nimittäin on siunaus jokaisena sunnuntaina eli väkeä on vaikka millä mitalla!

Jos suurinosa Rooman nähtävyyksistä on ilmaisia niin tämä ei. Colosseumille pääsee kuitenkin Palatinon kanssa yhteisellä lipulla eli tulee tavallaan halvemmaksi jos käy molemmat paikat. No, meille ei tullut koska emme ehtineet Palatinoa tutkimaan kaikkien muiden mielenkiintoisten kohteiden lisäksi

Oikealla käytävää joita pitkin vankeja ja eläimiä aarenalle tuotiin.

Vasemmalla piirroskuva siitä mitä Colosseumilla aikanaan tapahtui. 

 Suljetut portaat oikealla. Ovat mennet jo huonoon kuntoon mutta ovathan nuokin uskomattoman hyvin säilyneet.

Tässä ratsastajapatsaan torso. Voi vain kuvitella kuinka hieno patsas on ollut aikanaan. Harmi että ei ole säilynyt ehjempänä.

 Colosseumilta matkamme jatkui Santa Maria Maggioren kirkolle jossa on Rooman korkein kellotorni. Kirkko oli upea ja pystyin kuvaamaan sitä vain vähän koska en halunnut häiritä menossa olevaa jumalanpalvelusta. Kirkossa ei myöskään saanut käyttää salamaa, kuvata toki sai.

Kirkon sisäänkäynnin lattiassa oli uskomattomia mosaikkikuvia jostain edellisen vuosisadan alusta. Ne olivat myös säilyneet todella hyvin.

Tämänkin kirkon kattoon oli uponnut jokunen ropo. Kullan kimallusta riitti mutta ei kuitenkaan sellaista määrää kuin Pietarin kirkossa. Eikä tämä ollut mielestäni huono asia ollenkaan.

Maalaukset seinillä ja katonrajassa olivat uskomattomia. Ilman salamaa niistä ei tämän parempaa kuvaa meikäläisen automaatilla saanut mutta voinette tästäkin päätellä ettei mitkään harrastelijataiteilijat ole olleet asialla näitä maalatessa.

Suojelijansa/ vartijansa tälläkin kirkolla. Kirkon edustalla oli todella monta romanialaisilta näyttävää miestä ja naista jotka myivät erilaisia huiveja ohikulkijoille. Eivät käyttäytyneet kuitenkaan hyökkäävästi vaikka tulivatkin vierelle tarjottelemaan niitä. Romanialaiset olivat myös sankoin joukoin kerjäämässä pitkin katuja ja etenkin näissä nähtäävyspaikkojen lähistöillä. Ettei vain se ruusumieskin olisi ollut niitä.

 Maggiorelta, joka sijaitsi suht lähellä Termiiniä, matkamme jatkui jälleen lähemmäksi Tiberiä ja suuntasimmekin aluksi katsomaan minulle tärkeää nähtävyyttä.

Pulcino della Minerva eli pikkukirpuksi kutsuttu elefanttiveistos. Norsufaninahan minun on bongattava kaikenlaiset norsut kaupungista kuin kaupungista joten tämä oli MUST. :) Pikkukirppu oli nyt restauroitavana vissiin koska oli telineiden peitossa mutta onneksi ei kokonaan. Huomatkaa että hänkin on saanut kannettavakseen obeliskin. Obeliski on egyptiläistä monoliittiä kuudennelta vuosisadalta ja norsu on marmoria ja veistos on valmistunut 1667.

Matkalla pikkukirpulta Pantheonille törmäsimme näkymättömään mieheen.

Pantheon eli kaikkien jumalten temppeli. Arkkitehtooninen helmi josta kuulemma Michelangelo on sanonut: "Enkelten tekemä, ei ihmisten piirtämä".

Pieni kurkistus sisään ovenraosta. Menossa oli iso tilaisuus jonne oli turisteilta pääsy kielletty tällä kertaa. Tämäkin kuva kertonee jo miksi kirkkoa arvostetaan niin arkkitehtoonisesti kuin muutenkin ihan tavallisen kansan parissa.

Pantheonilta suuntasimme päivän viimeiseen tutustumiskohteeseen eli Piazza Navonalle joka on roomalaisten suosima kohtaamispaikka. Tänne tullaan viettämään aikaa ja istuksimaan katsellen muita ihmisiä, kenties myös näyttäytymään.

 Aukiolla oli kauppiaita, soittajia monenmoisia, näkymättömiä miehiä, vapauden patsas jne.

 Jälleen upeita suihkulähteitä muutama. Kuinkahan mahdottoman paljon aikaa näiden taideteosten tekemiseen on kulunut?

 Muutamia yksityiskohtia suihkuläteistä.

Huomatkaa suihkulähteen koko! Taustalla näkyy yksi monista trattorioista joita Piazza Navonalla oli. Ulkopöytien väleissä oli lämmittimet joten niissäkin tarkeni vaikka esimerkiksi sunnuntai oli pilvinen päivä ja lämpötila ehkä +13 astetta. Aamusta oli ollut huomattavasti kylmempää ja olinkin silloin varustautunut jopa hansikkain. Navonalta suunnistimme rapian neljän tunnin kävelyn jälkeen hotelliin. Matkalla ostimme paikalliseen tapaan Rosticceriasta täytetyt lituskaiset yrttimaustetut leivät jotka saivat toimittaa myöhäisen lounaan virkaa. Kaupasta haimme muutaman juoman vielä huoneeseen jotka nautimme jälleen aperitiiviksi ennen syömään lähtöä.

Iltamme päättyi lopulta vasemmalla olevaan Irlantilaispubiin jossa söimme varsin maittavan pubiruoan joka sisälsi kanaa ja perunaa. Mies pääsi täällä nauttimaan paria erilaista olutta joita ei ollut ennen maistanut ja minä join lasillisen Kilkennyä joka maistuikin mainiolle pitkästä pitkästä aikaa. Loma Roomassa päättyi siis Irlantilaiseen pubiin. ;)