Litchfieldin kansallispuisto

Herättiin 24.9. lauantaiaamuna 5.30 ja 6 olimme aamupalalla joka edelleen on siis sama kuin eka päivänä. 7 olimme valmiina tienvarressa, ja yksi toinenkin pariskunta hotellistamme oli samalle retkelle lähdössä, mutta bussi tuli lopulta sitten 7.20. Meitä retkeläisiä oli laskujeni mukaan 19 ja koska bussi oli täyspitkä niin tilaa kyllä oli kivasti. Porukkamme oli pääasiassa vanhempaa väkeä, yksi pari oli aasiasta jostain ja me ainoat skandinaavit. Muut olivat joko ausseja tai englantilaisia.

Ajelimme 1 h 45 min ennen ensimmäistä pysähdystä joka sekin oli ihan tauko. Nautimme jääkahvit tauolla ja ihastelimme punaisen karua maisemaa. Kauan sen jälkeen ei mennytkään kun saavuimme Australian pienimpään kaupunkiin Batcheloriin (mainostivat itseään pienimmäksi). Kaupunki oli todellakin pieni vain periaattessa ostoskeskuksen kokoinen. :) Edes kyläksi sitä ei olisi mielestäni kunnolla voinut kutsua mutta hieno linna siellä oli! ;P

Tämän nähtävyyden jälkeen (jossa ei siis edes pysähdytty) jatkoimme termiittivuorille eli vaikka matkamme aikana näimme lukuisia termiittivuoria (minusta ne oli pilvenpiirtäjiä malliltaan) niin nyt saavuimme magneettisille termiittivuorille. Nämä ovat jotenkin rakennettu ilmansuuntien mukaan ja ovat hiukan erimallisiakin kuin normaalit "keot". Katsokaa vaikka kuvista kuin virtaviivaisesti nämä on tehty termiittien toimesta!

Mittasimme maantien mukaisesti että niitä oli ainakin kilometrin pituisella matkalla todella paljon. Nämä erosivat myös normaaleista termiittipilvenpiirtäjistä siten että näillä ei ollut maanalaisia tunneleita tuhansittain kuten normeilla. Oli ne kaikki kivikasat (kiveltä ne nimittäin tuntuivat) todella omituisia. :o

Ensimmäinen putous oli Florence ja sinne oli 135 askelmaa rappuja alaspäin että pääsi putouksen allaolevaan altaaseen uimaan. Ylemmäksi oli tehty näköalapaikka josta näki putoukset sai kuvata mutta kannatti kyllä käydä alhaalla ja uimassakin ihanan virkistävässä vedessä. Reilun tunnin pysähdys oli putouksella ja sitten jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten lounastauko. Meitin retkeen kuului tämä picnic-lounas ja jälkiruoaksi oli kahvi tai tee. Lounas koostui erilaisista salaateista sekä paahtoleivästä (ei paahtomahdollisuutta) ja muutamista erilaisista lihaleikkeleistä. Salaatin kastikkeita ei täällä ole ollut oikein missään vain perinteinen tylsä viinietikka-öljy. Lounaspaikka mainosti maailman parasta kotitekoista mangojuustokakkua (joka maksoi 6.50 aud/pala) ja niitähän oli maistettava sitten kahvin kanssa. Itse en olisi arvosanaa allekirjoittanut ihan noin hyväksi sillä oli aivan liian makea ja rasvainen minun makuuni - kaloreita tuli varmaan miljoona mutta eihän se haitannut kun pääruoka oli ollut salaattia ja ilman kastikettakin. :P :)

Lounaan jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli Wangi falls. Täällä oli jo suorastaan laumoittain turisteja uimassa altaassa vaikka sen vierellä pieni krokotiilivaroituskin oli. Tosin siinä sanottiin että allas on uimiselta suljettu silloin kuin krokotiilivaara on suuri. Nyt se ei siis ollut suuri! :) Tuossa altaassa oli myös mukava uiskennella ja siitä sai jälleen kivan viilennyksen tässä kuumassa +33 asteen ilmastossa. Tämän uintireissun jälkeen vaihdoin jo simmarit jalasta ja laitoin toisen paidankin jotta olisi taas hiukan freesimpi olo. :)

Viimeisin ja korkein vesiputous oli Tolmer falls. Sen altaalle olisikin ollut hiukkasen pisempi matka mennä joten sinne ei kuskikaan kehoittanut menemään. Kävelimme ainoastaan 800 m päähän näköalapaikalle ja upeat näköalat sieltä olivatkin niin vesiputoukselle kuin kansallispuistoon muutenkin. Oli ollut kiva idea lähteä tälle reissulle! :)

Vaikka reissussa ei paljon kävelty niin tuntui silti että väsytti melkoisesti kun olimme takaisin hotellissamme hiukan ennen klo 18 ja pimeää. Kävimme lähipubissamme syömässä ja ottamassa yhdet. Siellä olikin ilo ylimillään sillä paikallinen naisten krikettijoukkue oli voittanut jossain turnauksessa kultaa ja koko joukkue sekä kaikki kaverit olivat heitä siellä juhlimassa. :) Meno oli melkoinen ja ilta oli vasta alkamassa, bändikin viritteli vasta soittimiaan. Me emme jääneet kuitenkaan enää bändiä kuuntelemaan mutta laulu kuului kyllä huoneeseemmekin illalla kun piti ikkunaa auki. :)