Salvador, sunnuntai

Aamu valkeni aurinkoisena vaikka aamuyöstä kuului sataneen rankastikin. Aamiaisen jälkeen tennarit jalkaan ja mentiin jälleen. Suunnistimme Campo Granden läpi ja saimme samalla katsella joka puolella työskentelevien rakennusmiesten aikaan saannoksia.

Oikealla olevassa kuvassa on sentään pysyvä maamerkki aukiolla mutta tuossa alemassa kuvassa näkyy kuinka tämä kaupungin osa, eikä vain tämä osa, valmistautuu karnevaaliin.

Lähdimme kävellen eteenpäin ja huonon kartan takia emme löytäneet millään lammelle jossa baijaanat ovat. Niinpä talsimme edellispäivänä käymäämme Mercado Modeloon ja ottaisimme sieltä sitten taksin huilattuamme jonkin aikaa.

Hotelliltamme on parisen kilsaa tuonne hissille ja mercadolle ja kun lämpötila on 36 asteessa niin kuumahan siinä tulee. Olut maistui mercadon yläterassilla hyvältä tuulenvireen kera.

 Oikealla olevassa kuvassa näkymä terassilta.

Voi miten paljon olisi kaikkea kivaa ostettavaa täällä mutta kauppiaat olivat kyllä aavistuksen liian innokkaita/ hyökkääviä. Veivät käytöksellään ostohalukkuutta ainakin meiltä!

Koska olimme jatkamassa matkaa muutenkin vielä eteenpäin niin kannettavaakaan ei kovasti viitsinyt mukaan ostella joten sinne jäivät (toistaiseksi ehkä) kaikenlaiset krääsät ja muut kun suunnistimme takseille.

Takseja täällä saa helposti lennosta mutta niitä on todella paljon tietysti tällaisissa turistien suosimissa paikoissa kuten tämä. Jonosta vain nappaamaan ensimmäinen ja sitten menoksi. Taksit ovat suht halpoja joten niitä voi käyttää hyvinkin tässä ilmastossa ja välimatkatkaan eivät ole kovin lyhyitä eri käyntikohteiden välillä. Haluamme kuitenkin edelleen enemmän kävellä koska se on hyvää liikuntaa ja siinä näkee todella paljon.

 Saavuimme siis baijana-järvelle, oikealta nimeltään Dique do Tororó. Olin nänyt kuvan netissä tästä paikasta ja näytti niin viihtyisältä että pakko oli bongata tämä.

Lammen ympäri kulki kävelytie ja toisessa päässä oli siistin näköinen ravintola joka näin sunnuntaipäivänä oli aivan täynnä. Me tyydyimme vesipullostamme huikkailemaan koska tarkoituksenamme ei ollut vielä syödäkään ja oluelle emme vielä halunneet.

Baijanoiden piirin keskellä taisi olla suihkutin mutta ei ollut juuri nyt päällä joten sain kivat kuvat kaikista.

Ravintolarakennuksen takana kohosi Salvadorin suurin stadion jota remontoidaan kovaa vauhtia jalkapallokisoja varten. Kesäkuussa tuolla pelattaisiin ainakin Brasilia-Italia peli ja MM-kisathan ovat vuoden päästä joten täällä pelattanee niitäkin pelejä.

Tässä kuva stadikasta.

Puistoalueella oli myös kovasti pyöräilijöitä joilla ilmeisesti oli ollut joku kisa tai treeni jo aamutuimaan. Voihan tietty olla että olivat vasta lähdössä pyöräilemään, mistä mä näiden lämmönsietokyvyn tiedän. Tuntui vain että aamusta olisi järkevintä moinen rasitus suorittaa.

Kiersimme lammen yläkautta kiiveten rappuja mäelle josta sainkin hyvän kuva lammen yli faveloihin.

Koska emme taaskaan löytäneet kartastamme kunnollista reittiä kävellä hotellille takaisin niin nappasimme lennosta taksin joka hurautti sinne noin 5-10 minuutissa.

Päivä oli jo iltapäivän puolella tässä vaiheessa ja haimme kaupasta hiukan juotavaa, suolaista ja menimme huilaamaan hetkeksi hotellille.




Iltapäivällä huilien jälkeen lähdimme Barran suuntaan katsastamaan ovatko kaikki rannalla. Tiesin etukäteen että kaikki menevät sunnuntaisin perheineen rannalle joten sinne siis mekin vaikkakin ilman uimavermeitä. Ei huvittanut ajatus siitä tungoksesta. Kävellessämme meitä tuli vastaan jo aikalailla perheitä pois päin mutta kyllä niitä tuolla rannalla edelleen riitti!

Tällä puolen olisi ollut vielä vähän tilaa...

 ... täällä sitä ei juurikaan enää ollut ja tuolien sekä varjojen kaupustelijatkin pysyivät meistä kaukana.

Hiukan rauhallisempi kuva rannaltakin kuitenkin saatiin kun hiekka-alue oli minimissään.