Traveller: Salvador ja alkuviikon kuviot

Jokainen aamu saamme nauttia ruhtinaallisen aamupalan eikä todellakaan tarvitse päivää aloittaa tyhjin vatsoin tai miettimällä mihin menisi aamupalalle. Aamukahvista sen verran että koska maito on lämmitettyä niin saan 2/3 mukilliseen kahvia 1/3 maitoa ja on ihan juotavaa. Kuppeja menee aamuisin 2-3 koska eivät ole täällä mitään isoja mukeja.

Maanantaina kävimme aamupäivällä vihdoin uimassa meressä. Porukkaa oli paljon paljon vähemmän nyt rannalla kuin edellispäivänä. Vesi oli aivan älyttömän lämmintä eli eihän se pitkäksi aikaa virkistänyt mutta vähän kuitenkin.

Hiekkataitelija taisi haaveilla jostakin tai sitten vain käytti vieressä olevia naisia mallinaan taideteokselleen.

Päätimme kivuta rannalta ylös kotikadulle joten siinä se uimisen virkystäminen sitten menikin. Poikkesimme matkalla kahvilassa ja olihan se taas hankalaa tulla ymmärretyksi kun yhteistä kieltä ei löytynyt. Aivan uskomatonta miten vähän täällä on englannin kielen taitoisi, ei juuri ollenkaan. Itsekään kun en ehtinyt muutamaa lausetta enempää portugeesia opiskella..

No saimme kuitenkin kupin kahvia ja palan mansikka-mutakakkua vaikka niitä piti olla kaksi. Molemmat olivat muuten älyttömän makeita joten kahdelle ihan riittävästi.

Kotikatumme alkaa näyttää joltain sotaan valmistautuvalta kadulta. Kokoajan nousee uutta levyä pihojen suojaksi aitojen eteen.

Alla kuvat kadusta ja aidoista.

Rakentamiset jatkuivat joka puolella myös tiistaina, keskiviikkona ja vielä tortainakin. Tässä joitakin kuvia Campo Grandelta joka on ihan hotellimme lähellä ja jossa aiomme paljon viettää karnevaaliaikaa. Oikealla olevassa kuvassa saattaa olla tuleva katsomopaikkammekin.

Tiistaina lähdimme hommaamaan Barra shoppingista lippuja karnevaaleille. Seikkailimme aikamme ympäriinsä ja auttavalla portugeesilla (muutamalla sanalla) sekä elekielellä löysimme lopulta paikan josta lippuja sai ostaa.

Lipputoimistossa ensimmäiseksi vastaan tuli jälleen vain omaa kieltä puhuvia eli asiamme ei meinannut edistyä. Pian eräs poika kuitenkin lähti hakemaan englanninkielen taitoista tyttöä mutta siinä välissä eräs nainen sanoi voivansa auttaa meitä. Hienosti hänen välityksellään kaikki sujuikin. Jostain kumman syystä halusivat meidän menevän vain camarotteen jossa on täysihoito ja nimenomaan Barrassa. Saimme naisen kanssa useampaan kertaan sanoa että halusimme Campo Grandelle ja pelkillä juomilla, ei ruokaa. Kun suomalaiset lähtee juhlimaan niin eihän siinä ruokaa tarvita! :) Ei vais, olen itse vähän ruokaongelmainen joten valkkailen aikalailla ruokia ja siksi syömme oman pään mukaan ja nautimme camarotessa vain musasta, fiiliksestä ja juomista. Liput maksoivat (mun mielestä) paljon eli 440 realia meiltä kahdelta eli noin 90 e/hlö - joo onhan siinä juomat mutta mun juomiset tiedetään joten...

Lopulta saimme lipukkeen jolla saisimme noutaa paidat ja liput eri ostoskeskuksesta! Aikas pimeetä touhua mutta minkäs teet. Päätimme jättää sen homman seuraavaan aamuun ja menimme ajoissa hotelliin sillä kurkkuni oli hieman kipeänä ja yskitti, ettei ois vähän lämpöäkin pukannut...

Keskiviikkoaamuna nappasimme aamupalan jälkeen taksin jolla hurautimme noin 11 km päähän hakemaan lippuja ja paitoja. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kielitaitoisten nuorten avulla oikean paikan ja vihdoin saimme tarvitsemamme! Lippu/paitatoimistossa sattui olemaan ystävällinen englanninkielen taitoinen tytteli joka neuvoi meitä hienosti, opasti lähes kädestä pitäen ompelijoiden luo jossa saimme kokeilla paitoja jos jotain pitäisi korjata. Korjaus olisi kuulunut hintaan mutta tyydyimme paitoihin tuollaisinaan, tehdään itse tarvittavat korjaukset...

Onnistuneen reissun jälkeen palasimme taksilla hotelliin ja päätimme ottaa päikkärit tai ainakin huilata ennen Pelourinhoon lähtöä. Sinnekin päätimme mennä taksilla ja kävellä pois jos jaksaisimme. Tiesimme nimittäin vanhan kaupungin korkeuseroista jo. Tiesimme myös Pelourinhon kauneudesta mutta se yllätti silti upeudellaan. Seuraavassa kuvia upeasta paikasta: